Hymyile hymyile vaan

Maanantaina päätin jättää hänet
Tiistai-illan nielin itkua
ja tein lihapullia
tiskasin

Keskiviikkona erottelin
hänen cd-levynsä levyistämme
itkin vähän
pakkasin liinavaatteet

Torstaina melkein sanoin sen ääneen
en rakasta sinua enää
Perjantaina olin melko varma
etten ole koskaan rakastanutkaan

Lauantaina olin liian väsynyt
menin sänkyyn aikaisin ja olin nukkuvinani
Sunnuntaina ajatus lumitöistä

uuvutti minut

Maanantai oli ihan yhtä harmaa
syksyn tihrua ja tuhrua
Ja minä mietin laskuja
remonttia, kotitöitä ja vanhaa autoani

Tiistaina päätin olla ihan hiljaa
olla vaan kun ei olisikaan
Mennä eteenpäin
kompuroida, ryömiä ja hiipiä

Ohut lanka pitää minut kiinni sinussa
valheiden ohentama
pettymys pettymykseltä kulutettu
katkeamaisillaan

Keskiviikkona päätin katsoa valoon
risukasoista kohti kultareunuksia
ja hymyillä hymyillä vaan
Itken sitten hiljaa yksinäni

Ganymedes

Me kierrämme Jupiteria
Ganymedes ja Kallisto

Samassa avaruudessa
Sadan vuoden välein
Ja heti jatkuu loputon matka
Aina yksin

samassa kylmässä todellisuudessa
välillämme loputtomasti pimeyttä
niin kaukana toisistamme

näen sinut
sinä näet minut
ohikiitävä hetki valoa


yksin kylmässä ja pimeässä

aina

yksin

Allways Kiss Me Goodnight

Vaaleanpunaisessa kuplassani on kaikki
pehmoinen peti ja peitto
seinällä ihana taulu
Allways Kiss Me Goodnight

Muumimukit sievässä rivissä
kermankeltaisen keittiön kaapissa
kahvia, kolmea lajia teetä
raikkaissa peltipurnukoissa

Ovimattossa Welcome
vessassa omat pyyhkeet kaikille
sekä Kädet ja Vieraat
ulkovessa kranssi - kausisomistein

Ikkunat, joista aurinko katsoo sisään
makuuhuoneeseen aamulla
ja kirjastoon illalla
lastenhuoneeseen koko päivän

Kun katsoo hyvin tarkkaan
voi nähdä pienen pieniä säröjä
ikkunoissa, ovenkarmeissa
hiushalkeamia kivijalassa

Pikkuisista rakosista
maailmalle karkaa sanoja
-Hän ei koskaan valehtelisi minulle
- Rakastan enemmän kuin koskaan

Lapsenuskoisia lauseita
- Hän ei koskaan pettäisi minua
 - Olemme aina yhdessä
eikä meitä pysty erottamaan mikään

Lauseet karkaavat
ja ne tulevat kuulluksi
röyhkeät lauseet uhittelevat kohtalolle
ja kohtalo vastaa

Eikä aikaakaan kun kaikki hajoaa
maailma loppuu
myrsky repii kuplan rikki

Allways 
        night

Kaikista maailman sanoista

Kaikki maailman sanat
ovat jo olemassa
eripituisina jonoina
riveinä, riimeinä ja runoina
huokauksina ja huutoina

Ja kaikista maailman sanoista
sinä
et valinnut
yhtäkään
kaunista

Minulle olisi riittänyt joku semi-hellä
kuten "vaimoseni" tai "rouvaseni"
Oikein huonona päivänä olisi riittänyt
ihan-kivakin, ookoo
aika kohtalainen

Ja silti kaikki minussa odotti
että kaikista maailman sanoista
olisit valinnut - edes kerran
kaikkein kauniimmat sanat
etunimeni eteen

Virtanen

Se on mulle niin hyvä
ja sopiva

Sen mielestä mä olen pehmoinen
takapuolikin vallan käteen sopiva
Vaikka jonkun muun mielestä tämä perse
ei mahtuisi edes King Kongin kouraan

Se juo kamalan paljon kahvia
hörppii aina tulikuumana
Ja ihmettelee mun kylmennyttä kahviani
unohtuneena milloin mihinkin

Mä juon sen kylmän kahvinkin
kun olen niin nuuka
etten heitä roskiin edes tyhjiä voirasioita
Hitokseen hyviä kissanruokakuppeja

Ja se ymmärtää
mun pestyjen maitopurkkieni
Pisan kaatuvan tornin
Minigripit nurinpäin kuivumassa

Se sanoo aina
"Suoraan sanottuna"
Ja chili on "sili"
Ja suoraan sanottuna minäkin sanon jo sili.

Se rutistaa mua syliin
katsoo sieltä ylhäältä
Kova se on suukottamaan
Aina pussatessa kopasee tissiä

Se on karvainen ja karhea
mun oma rakas pörrökarhu
Omasta mielestään tasasen rauhallinen
ja tasaisesti mörköilevä

Ja olihan se
Neljänsillä treffeillä pussasi ekan kerran
Taisi olla kolmannet kun uskalsi hymyillä
Siitä alkaen on tehnyt molempia ahkeraan

Vaikka tuntuu ettei nämä kapulat rattaista lopu
ja aina joku tulee potkimaan makaavaa
Sillä on minut
Tunnetusti sitkeätä sorttia

Ja pidän sen virkeänä
Teen pieniä jekkuja
Laitan kolme leipäpussia päällekkäin
vaan siksi että se saisi kysyä

Hyvä tästä tulee
Ollaan hyvät toisillemme

Romuttamon helmi

Mä pelkään kun se ei ole täällä
Pelkään että se ajaa kolarin
putoaa sängystä
polttaa kätensä, jalkansa tai leukansa
nukahtaa tupakki suussa
unohtaa ottaa lääkkeensä
tai ottaa niitä liikaa
tai ei muista syödä

Mä pelkään kun se on kylillä
että joku puhuu sille
tai soittaa sille
ehdottaa jotain takakieroa
saa sen jumiin jonnekin
antaa ymmärtää ja antaa käsityksen
ja saa näyttämään siltä että
ja minusta alkaa tuntua että
ja sitten mä teen jotain hullua

Mä pelkään kun se on meillä
Pelkään että sanon jotain
oon sanomatta jotain
unohdan asiani kesken lauseen
sanon jotain todella tyhmää
ja se alkaa vihata mua
tai luulee että oon hullu
ainakin tosi omituinen

Mä pelkään nukkua kun se on meillä
pelkään, että kuolaan sen paidalle
kamalampaa: kuorsaan!
Mä pelkään että puhun unissani
päästän ison pierun
tai röhnötän nolon näköisesti
käännyn sen päälle
eikä se pääse alta pois
Tai survon unissani polven sen juttuihin

Mä pelkään aamukahvia
jos luen jonkun typerän uutisen
ja se onkin sen mielestä fiksu
nauran niin että kahvit tulee nenästä
leipä menee väärään kurkkuun
murusia jää poskeen
ja etuhampaiden väliin
tai aivastan sämpylä suussa

Mä pelkään koskea sitä
että jos kosken liikaa tai liian vähän
tai vääriin kohtiin
aina vaan siihen samaan kohtaan
hinkkaan jotenkin oudosti
Se luulee että mä oon pervo
ainakin läheisriippuvainen
Omituinen hiplaaja ja kyhnyttäjä
ei tajua että mä koitan hieroa
luulee että rusikoin niveliä paikoiltaan

Mä pelkään kuunnella musiikkia
jos se vihaa sitä mun
ja mä inhoan sitä sen
Tai mä repeän laulamaan kesken biisin
kun se haluaisi kuunnella hiljaa
Tai pahempaa: alan nytkyä
heiluttaa käsiä ja peffaa
luulen olevani joku shakira
enkä sen mielestä ole yhtään

Mä pelkään että joku päivä se huomaa
että mä oon ihan tavallinen
vailla mitään erikoisominaisuuksia
ei löydy turboa eikä ruiskua
aika lailla käytetty ja helmat ruosteessa
Ja se ihmettelee miten ei huomannut aiemmin
että on ollut monta omistajaa
kaikenlaista vuotoa ja pihinää
kitinää ja vingahtelua kuluneissa nivelissä
Romuttamon helmi
Eikä se taida sellaisista tykätä

Sitä mä vaan pelkään

Hattaratyttö

Unessani vaaleanpunainen hattara
makeana paperitötterössään
houkuttaen haukkaamaan
huokuen hauskuutta
ja kaikkea, mikä saa kikattamaan ilosta

Unessani matkaan maailmanpyörässä
musiikin mukana kohoan taivaaseen
ilman pienintäkään pelkoa putoamisesta
alapuolella pikkuruiset ihmiset
ympärillä koko huikean kaunis maailma

Uni loppuu - ainahan se loppuu
Jäätävä sade saapuu
Maailmanpyörä suljetaan talveksi
Sade piiskaa paperitötterön maahan
sekoittaa sen kirkkaat värit sotkuksi

Ja tulee ankara talvi
Pimeä, musta ja musertava talvi
Aamusta iltaan pelkkää harmaata
Illasta aamuun pelkkää kylmää
Kunnes hyytävää mustaa riittää sydämeen asti

Kunnes en enää muista
miltä hattara maistuu

Eron jälkeen

Miten se voi sanoa
ettei meitä ollutkaan

Kovin lyhyt oli loppuelämä
kovin hauras väkevä kohtalo
vakaat askeleet ohuella jäällä
ruusun piikit tanssikengissä

Miten antaa itselleen anteeksi
Miten olla itselleen armollinen
antaa synninpäästön
Lausua lohduttavasti

En se minä ollut
Se oli arki
se oli aamuherätykset
koirankakat matolla
roskapussit ja pölykoirat
laskujen ja tilinauhojen loputon ohimarssi

En se minä ollut
Se oli ikävuodet
itsetunto jo aiemmin loukattu
ne entiset
petturit, juopot, typerykset
huono peili, josta eletty elämä katsoi säälimättömästi silmiin

Minä se vain rakastin
Rakastin kaiken hyväksi ja helpoksi
Olin kaikki ja kaikkialla ja koko ajan
enkä lopulta kai missään
en mitään
en sille

Kaikki mikä on tärkeää

Tänä aamuna lopetin

Lopetin itseni syyttämisen
huonoksi ihmistuntijaksi
huonoksi äidiksi
harkintakyvyttömäksi haihattelijaksi
joka hulluuttaan sotkee koko elämänsä
Sivu kääntyi, ovi sulkeutuu
nyt on aika nostaa pää pystyyn ja elää.

Tänä aamuna keitin puuroa
juuri niin suolaista kun tykkään
join kahvin puolen litran muovimukista
laihana ja haaleana
juuri niinkuin tykkään
juuri niin hitaasti kun tykkään
Ja nautin.

Tänä aamuna katsoin ulos
enkä nähnytkään vain tekemättömiä töitä
ja kaikkea minkä piti
ja piti-piti ja kumminkin jäi
Näin lempivuodenaikani
joka oli heittänyt maahan lempiväriäni
ja täyttänyt ilman lempituoksullani
Miten pääsikään livahtamaan ilman että huomasin!

Tänä aamuna kuuntelin hiljaisuutta
Sängyssä lapset kainalossa
Pieni pehmoinen Onni
Helmin hiukset kosteana kihartumassa ohimolta

Huomenta äiti!
Hellimishetki!
Ja ymmärsin, mikä on tärkeää
Mikä on tässä ja nyt
Mikä tekee meidät onnelliseksi

Tänä aamuna päätin tehdä sen ja tämän
Aloittaa vähän tuotakin
Mutta juon ensin sen kahvin
Laitan Helmin kanssa kynnet
Harjoittelen pyöräilyä Onnin kanssa
ja tarjoan jätskit onnistumisen kunniaksi

Enkä murehdi
On perhe, työ ja lapset
On ystäviä, on rakkautta, on elämää
Ja ihana, ihana syksy

Tulijoita ja menijöitä

Mä tunsin yhden jätkän
sellaisen ihan kivan
Se laittoi aurinkolasit päähänsä
ja veti Born to be wild karaokessa
Ja mä olin ihan kylmänväreillä
Ja halusin omistaa sen
Ja melkein omistin

Tapasin toisen tyypin
se oli lyhyt ja isonenäinen
Mutta sen Harrikassa oli yli tuhat kuutiota
risukeula ja bensatankissa kromiposket
Ja mä istuin sen lokasuojan päällä
kolme kuumaa kesää
kilometreittäin kuumaa asfalttia
ja kylmiä sydämiä

Kevät puhalsi paikalle hepun
joka oli niin rikki riekaleina
maailman murjoma, maahanpoljettu
että ihan pakko se oli korjata talteen
kaikilla voimillaan rakastaa ehjäksi
Vaikka samalla hajosin itse
Eikä sekään pysynyt kasassa
Syystuuli vei molemmat

Tulijoita
Menijöitä
Jokainen nipisti palan
vei mennessään
Enkä koskaan pelännyt
enkä katsonut taakseni

Ja nyt
Hänen sydämensä siinä
Omani murusina maailmalla

Mistä se kaikki pelko nyt tähän hulmahti?
Voinko hypätä kyytiin
antaa itseni tuulen kuljetettavaksi
repimisen ja putoamisen uhalla
Ja kuitenkin
hyppään ja tartun
Silmät tiukasti kiinni
aivan kauhuissani
itku juuttuneena kurkkuun
sydän pysähtyneenä
odottaen lupaa sykkiä taas

Aamu

Huoneen hämärässä
vuoteessa peiton alla
Se oli niin totta
Niin siinä

Aamukahvilta tuoksuvana
se toi tupaan
aamun kirpeää ilmaa
Hymyili hiukan itsekseen

Iltapäivällä poissa
Tiskipöydällä sen kahvimuki
josta poimin suudelman
suudelmin ruhjotuilla huulilla

Kestätkö kaaokseni?

Se tulee tänään
En imuroi
En pese hiuksia
Enkä laita sille ruokaa

Se tulee jäädäkseen
En vaihda lakanoita
En tuuleta huoneita
En mene vastaan

Tyhjä jääkaappi
roskat matoilla
täydet roskapussit
suttuinen emäntä

Kaikki me uhmaamme sinua
haastamme rakastamaan
sotkuisina ja väsyneinä
kiukutellen tai mykkinä

Koska sen kauniin jo sait
sait olla ylpeänä rinnalla
Kestätkö siis varjot
jaksatko rakastaa niitäkin

Koska silloin olisit ensimmäinen

Kun taivas putoaa

Kun taivas putoaa niskaan
se ei satu
se musertaa
se puristaa ilman keuhkoista
repii lihat irti luista

Kun taivas putoaa
se ei ole lämmintä kesäsadetta
Se on sappea ja kuolaa
kouristelua ja kipua
kuvia, jotka eivät päästä otteestaan
kuvia, jotka säilyvät
vaikka silmät sulkee
Ääniä jotka huutavat korvissa
yön hiljaisina hetkinä
Pelkoa, joka ei jätä yksin
ei salli nukahtaa

Kun taivas putoaa taas
huomaat, että jo odotit sitä
vanhaa tuttavaa
Se putoaa aina
Aina jossain muodossa
Hyisenä tihkuna, joka hiljakseen jäätää kaiken
Myrskynä, joka äkkiä repii kaiken rakentamasi
Takatalvena, joka hautaa kevään alleen
Yöpakkasina, joka tulee tuvasta vuoteeseen
Hallana, joka vie koko sadon

Varmaa on vain yksi
Aina se tulee
Onneksi osasit jo odottaa

Ikirouta kukkimaan

Kipinät lentävät kylmään viimaan
Sammuakseen
Pieni savujuova jäätyneestä maasta
Vuosien routa
Mikään ei lämmitä, hyytää vain
Vaikka sisällä itkee, kaihoaa, odottaa ja tahtoo
On vain kylmyys
Ja ympärillä mustan musta yö

Ja sitten sinä - sinä olet siinä!
Puhallat kerran kituvaan kipinään
Se roihahtaa tulenpolttavaksi lieskaksi
Jää sihisee kuumaksi höyryksi
Routainen maa kukkii viidakoksi

Kaikki oikein
Kaikki kaunista

Ja taivaalla tuhannet tähdet
Katsovat kateellisina
Kylminä ja kirkkaina
Nyökyttelevät silti

Kaikki oikein
Kaikki kaunista

Pimeän prinssi 3

Liian musta yö ikkunan takana
katsoo sisään
kirskuttaa teräviä hampaitaan
huohottaa ikkunan huuruun
työntää likaiset kyntensä rakosiin

Mustat köynnökset peittävät talon
rikkaruoho valtaa pihamaan
tuuli lennättää roskaa
pihassa pitkää heinää
ja kuolleiden eläinten löyhkä

Minä istun pimeässä
en uskalla nukkua
en uskalla olla hereillä
kodista on tullut kellari
loukko johon minut tapetaan

Ja hetkeä ennen kuolemaa
tulee syvistä vesistään pimeän prinssi
synkkämetsän yksisarvinen
kukistaa mustan yön
kantaa valoon

Kyyneleet pesevät pahan pois
Hän silittää hiuksia
hoitaa haavat
suudelmin sulattaa syliinsä
siinä värisen kuin lintu kämmenellä

Pakota yö pysymään ulkona
Älä jätä minua koskaan
Pidä kauhut poissa
Älä hylkää minua ikinä
Rakastan sinua pimeän prinssi

Radiossakin soi rakkaus

Rakkauden huikea tunne
kun jokainen rakkauslaulu radiossa
kertoo meidän tarinaa.

Ja jokainen surullinen sävelmä
saa kauhun kuristamaan rintaa
sydämen hakkaamaan kauhuissaan
menettämisen pelkoa.

Tule luokseni rakas

Ilman lämpöäsi
yhteisen peittomme alla
kun painaudun kylkeesi
ympärillä lempeä yö
Ilman kosketustasi

Minä ohenen
vaalenen
ääriviivani hämärtyvät
rajani sekottuvat varjoihin
pimeys nousee nilkoista ylöspäin

Varjoista katsovat vaiti
yön seuralaiseni
Ikävä Epäusko ja Suru
toinen toiseensa nojaten
hyvissä voimissa

Ja suurimpana kaikista
Pelko
joka mustana hyökyy ylitty
ja puristaa mielen kasaan
tukahduttaa hengityksen

Pelko siitä
että totun elämään
ilman vahvoja käsivarsiasi
ilman lämmintä syliäsi
elämää ilman sinua

Tule rakas
ennenkuin vähenen ja katoan
lakkaan olemasta
Tule luokseni
pidä kiinni kunnes itku loppuu

Pimeän prinssi 2

Tummat pilvet nousevat taivaanrannasta
ja nielevät auringon
lamauttavat hengityksen
Nostavat kauhun ja pelon kyyneleet

Entä jos aurinko ei enää nousekaan
Jos pimeys vaan pysyy
ja pilvet sataa mustaa tuskaa
pelkkää tuskaa

Pimeän prinssi
Varjojen ruhtinas
purista minut rintaasi vasten
Purista, älä päästä

Koska vielä tänään toivon
vielä tänään uskon
Että kaikki pahaa unta
jonka tuuli puhaltaa pois

Tänään vielä sanon itselleni
että sataa vain pikkuisen lunta
jonka aamun aurinko suutelee pois
ja auringonnousussa löydän sinut viereltäni

Rakas Tuntematon

Rakas tuntematon
Voisitko hipaista olkapäätäni
astua varpailleni ja pyytää anteeksi
tulla vastaan kapealla käytävällä
ja väistää samalle puolelle
Katsoa silmiin ja nauraa
kuin tuttavat
pyyhkäistä hiukan hiuksia otsaltani
koskettaa sormenpäällä korvannipukkaa
kuin vahingossa

Rakas kuka vaan
Voisitko nojata rintaasi selkääni
tungoksessa
tilaisuuden osuessa kohdalle
ohimennen painaa reitesi lantiooni
antaa käsivartesi koskettaa rintaani
ihan vahingossa

Rakas joku
Voisitko istua viereeni bussissa
nojautua mutkissa minua vasten
hymyillen vekkulisti
palautumatta enää toiseen suuntaan
reisien sivut toisiaan vasten
levittämässä lämpöä lanteisiin asti
ei tietenkään tahallaan

Rakas unikuvani
Voisitko hiipiä taakseni keittiössä
tarttua hellästi vyötäisiltä
painautua selkääni vasten
antaa hengityksesi suudella niskaani
käsiesi liukua minua pitkin
kuin itsekseen

Jäätyvä vuode

Jäätyvä vuode
Peittomytty kuin vuori
Lapaluut, kyynärpää, polvi ja varpaankynnet

Jossain sinä
Ja toisaalla minä
Yhdessä hukassa
Saman peiton alla
Ympärillä paksua kellarin ilmaa
vaikea hengittää

Ja juuri ennen kuolemaa
Lämpösi peiton alta
löytää minut
Ja kosketan
ihan pikkuisen vaan
ja sinä vastaat

Piirrät minut sormenpäälläsi
Piirrät kauniiksi
Ja tartun sinuun
Puren
Raavin
Älä päästä irti
Älä päästä irti

Rodeohevonen ja vuoristorata
Pidä vielä sylissä
Pieni hetki vielä

Unen partaalla painauduin sinua vasten
ja uskalsin nukahtaa
Ja nukahdin

Herätäkseni helvetissä
Herätäkseni siihen että mikään ei ole hyvin
mikään ei ole kaunista
Lasinsirpaleita lakanoissa
Ikkunan takana pelkkää mustaa
kylmät tähdet
hyytävä yö joka ei pakene aamua
Kyyneleet katkerina ja kamalina
Pettymys, suru ja vihakin

Hyvästi sinä
Miksi nukahdinkaan
ja putosin suoraan painajaiseen
Vai olinko unessa koko ajan
nähden unta onnesta
jota ei tainnut koskaan ollakaan?

Hyvästi.
Hyvästi.
Huomenna en enää kaipaa sinua

Jos rakkaus ei riitä

Mitä sitten jos rakkaus ei riitä
Kun maailma repii kappaleiksi
Lyö päätä seinään
Armotta
Säälimättä

Eikä kipu hellitä
vaikka rakastaisit kuinka paljon
Tuska puristaa kehkot tyhjiksi
pysäyttää sydämenlyönnit
lamauttaa lattiaan makaamaan

Ja siellä jossain syvyyksissä
rakkaus rimpuilee
raapii kivistä kaivoa
viimeisillä voimillaan
eikä pääse pintaan

Syksy pihamaalla

Sinä aamuna huomasin
ettei puissa ollut yhtäkään omenaa
hiukan vain käpertyneitä lehtiä
Kultapiiskut kuivuneet
liljojen varret taittuneet
tomaatit kerätty talteen

Syksy oli tullut huomaamatta
ravistellut omenat alas
kasvimaalla jäätynyt kurpitsanalku
Raparperitkin kuin puuta
Alkava mädäntyneen haju
nurmi lehdistä liukkaana

Kevät meni, kesä meni
ja tultiin syksyyn
Tultiin kantaen pelkoa
tuskaa, huolta, surua
Ryömien, vaivalloisesti
Vain niukasti hengissä

Syksy tuo kuoleman pihaan
Tappaa ja mädättää
Ajaa yksinäistä lehteä
pitkin mustaa tienpintaa
Raaputtaa talon ikkunoita
paljailla vaahteranoksilla

Minä laitan iltateetä
sytytän kynttilät
Tulen lämpöiseen kainaloosi
painan poskeni rintaasi vasten
ja rakastan sinua tänä iltana
Rakastan kuin huomista ei olisikaan
vaikka suru kurkkii jo sisälle
ja huomiselle on uudet varjot

Rakkauden jälkiä

Rakkautesi merkit minussa
Parransängen raapaisut kaulalla
suudelmin ruhjotut huulet
Kosketuksesi tuntuu vielä iholla
kätesi lipuu selkääni pitkin
kuin lempeä laiva öisellä merellä

Minä istun yksin pimeässä
lainasin naulakosta pusakkaasi
jossa asuu tuoksusi ja lämpösi
kuin olisin edelleen sylissäsi
Rakkautesi merkit minussa
ja kaikki minussa kuuluu sinulle

Toisenkin rakkauden jäljet
paiskautuivat rannalle
muun moskan ja mädäntyneen mukana
Haluten tulla löydetyiksi
kaikessa oksettavuudessaan
pilkaten sokeita silmiäni, kuuroja korviani

Muistot sumuiselta ajalta
jolloin kastelin muovikukkia keittiön ikkunalla
Lämmittelin kylmän hellan äärellä
Vessassa vain likaiset käsipyyhkeet
lavuaariin kopistettu partakone
Rakkauden merkkejä - todentotta

Ja sieltä ne taas nousivat
kuin elävät kuolleet maan alta
raatelemaan vereslihaa
Kaikki muistot piinaavan voimakkaina
Petetyksi tulemisen häpeä
loputon valheiden verkko johon takerruin

Ja niin rakkaani
kaikki paha pitää sinun pyyhkiä pois
Kunnes muistot eivät enää satuta
kunnes niitä ei enää ole

Enkä minä anna sinulle kannettavaksi muiden syntejä
En rankaise muiden virheistä
Vaan olen sinulle uusi ja kevyt
koska sen sinä rakkaani ansaitset
Koska rakkautesi minussa
saa uskomaan hyvään huomiseen

Pimeän prinssi

Siinä hän lepää
Pimeän Prinssi
Mieheni puolisoni rakkaani
Pitkät raajat pilkottaa peiton alta
käsivarret halaavat tyynyäni
vielä jäljiltäni lämmintä

Haluaisin kömpiä kainaloonsa
unohtaa lasten kouluaamun
jättää menemättä töihin
Painaa poskeni rakkaan rintaa vasten
herätä sitten myöhemmin
ja suukotella hänetkin hereille

Mutta seison hiljaa sängyn vieressä
katson nukkuvaa hämärässä
Yritän liimata hänet verkkokalvolle
kulkemaan mukanani koko ankean maanantain
koko sakean puuroutuvan arkiviikon

Matkalla paikkaan jota vihaan
sietämättömään seuraan
huoneisiin joissa kuristun ja tukehdun
Jo eteisessä unohdan kuvansa
Eikä rakkaus hulmauta lämpöä sydämeen
kuten aamulla kun katson nukkuvaa

Koko päivän on niin kylmä
on vain hitaasti tappavaa myrkkyä
joka saa sydämeni hiljaa huurtumaan
Voi miten paljon lämpöä se tarvitsee
miten paljon ilkeyttä pitää silittää pois
Kun paha tulee ulos ihosta
ja valuu kohti lattiaa

Missä on se kahden hengen vene
jolla voisimme ajelehtia tyyneen valkamaan
Ja olla vain ihan hiljaa
Silmät kiinni sylissäsi
Kunnes maailman myrskyt eivät enää meitä keikuta

Pikkuinen mökki

Ollapa vain pikkuinen mökki
kahdelle juuri sopiva
Löytymättömissä
Parivuode ja kahden hengen sohva

Sinä ja minä
ei muita

Tai jos kuitenkin
lapsille omat huoneet
koirat ja kissat sohvalle myös
Oikein viihtyisä vierashuone

Autotalli ja pyöräkatos
Venevalkama
Bussipysäkki ja rautatieasema
ihan tuossa nurkalla

Mukavaa meteliä
tulijoita ja menijöitä
Ystävän näköisiä ihmisiä
Hiukan vinoja hymyjä

Kunnes jonkun takinliepeessä tomua
kengänpohjassa tahmaa
Törkyä joka jää taloon asumaan
Tahrat jotka eivät lähde pesemällä

Kohta ei valo paista ikkunoista
eikä ilma vaihdu
Jostain huokuu kylmää
lapset niin kovin hiljaa vuoteissaan

Ilon sijalla pelko
Toiveikkuuden tilalla ahdistus
Vieraat ihmiset istumassa sohvissa
Tuntematon sängyllämme

Ja miten vaikea on löytää
rakkaan kättä kädestään

Kun maailma paiskaa seinää vasten
eikä anna hitustakaan armoa
Lyö hampaat suustasi
ja pakottaa maistamaan oman veresi

Tarraat lujasti lapsista kiinni
ja näet kiiluvat silmät ikkunan takana
Pelko on ainoa tunne
jota enää jaksat tuntea

Ja taistelet omiesi puolesta
kunnes sinusta on jäljellä vain ohut varjo

Ehkä loppujen lopuksi
kahdestaan käsi kädessä
ihan vierekkäin
ihan hiljaa

Syvällä mustan maan povessa
ja lopultakin hiljaisuus

Sinä aamuna satoi pikkuisen lunta

Sinä aamuna satoi pikkuisen lunta
valkoinen viipyi mustan päällä
hauraana pitsipeitteenä
Henkeään pidättäen
ja valmiina kuolemaan
auringon ensimmäisiin säteisiin

Sinä aamuna talvi
otti ensimmäisen askeleensa
tunnusteli varpaillaan viileää maata
Valmiina peräytymään valon tieltä
Syksyn viimeisen auringonnousun
vielä lempeän lämpöisen

Sinä aamuna satoi pikkuisen lunta
valkoista pitsiä kesän haudalle
silitti mustasta valkoista
Ja kaikki näytti uudelta ja kauniilta
sydänkin täynnä toivetta
vastasyntyneitä unelmia

Mutta valo ei tullut
Eikä aurinko noussut ollenkaan
musta nielaisi hiljalleen valkoisen
Ja sinä aamuna ymmärsin
että aurinko nousi
viimeisen kerran jo eilen

Eikä jäljellä ole kuin mustaa
Ikirouta nousee jaloista rintaan asti
Sydäntalvea ei kylmät kyyneleet sulata
Musta liukuu harmaaseen
Tummanharmaassa hiljaisuudessa toivon
vain pikkuisen valkeaa lunta

Prinsessa heikolla jäällä

Prinsessa heikolla jäällä
jalat niin kovin väsyneet
matkaa takana paljon liikaa
kompuroi kaatuu polvilleen
Riks

Jään alla mustat sammakot
tuijottavat kelmein silmin
katseessa kylmää kuolemaa
Ne jaksavat odottaa
Putoat kuitenkin
Riks

Ja kun se tapahtuu
kuolleiden lumpeiden limaiset varret
kietoutuvat ympärillesi
mustat ahneet sammakot
suutelevat huuliasi
joille jähmettyi kysymys

Miksi

Eikö ole oikeutta onneen
Liian paljon kylmää
Liian ohut jää
Liian väsyneet jalat

Riks
Riks
Riks

Kesän tultua
ei kukaan enää muista prinsessaa
joka uinuu järven pohjassa
mustassa mutahaudassaan
sammakoiden morsiamena
ikuisesti ilman aurinkoa

Ihmisen ikävä

Kun on niin luja ihmisen ikävä
että makaa nukkuvan vieressä
nostaa käden hiljaa uumalleen
silittelee toisen kädellä omaansa

Kuuntelee hengitystä
katsoo nukkuvan profiilia
Toivoo että se heräisi
toivoo ettei se heräisi

Ja ikävä on niin luja
että on mentävä pois
silmissä polttavat kyyneleet
putoilkoon tiskialtaaseen

Salaiset unelmat

Elämässä on unelmia
tärkeitä unelmia
ja salaisia unelmia
joita unelmoidaan yksin peiton alla
ilamyöhään sohvannurkassa
kun muut jo nukkuvat

Pienen kyyneleen vieriessä

Tärkeissä unelmissa
lapset kasvavat aikuisiksi
ja saavat onnellisen elämän
Talo saadaan maksettua
ja tehdään se yhteinen etelänmatka
tai hankitaan matkailuauto

Laitetaan keittiö uusiksi
Salaojat, laatoitus ja kirsikkapuu
Lasten rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat
ja jos oikein uskaltaa toivoa
häät ja ristiäiset
Kunnes kuolema meidätkin erottaa

Tärkeät Unelmat

Ja kun seison yöllä ulkona
kuten seison joka ainoa ilta
Vedän syvän henkäyksen yöilmaa
kuuntelen yön hiljaisuutta
Ja tunnustan itselleni
ettei kaikki unelmat käyneet toteen

Salaa odotin timanttia, yhtä vain
Ruusuja ja pinkkiä limusiinia
Että se lupaisi tehdä minut onnelliseksi
tekisi kaikesta helppoa
Että siihen voisi aina luottaa
eikä se koskaan koskaan ikinä valehtelisi

Typerät salaiset unelmat

Mitäpä timantista
kun on suunnilleen joka päivä leipää pöydässä
Limusiinit on niitä varten
jotka ei osaa itse raapata auton ikkunoita pakkasella
Öljylasku enimmäkseen maksettu
nurmikko ajettu, lumityöt tehty

Kuka kehtaisi unelmoida muusta
edes silloin
kun kyynel saa seuraa toisesta
Ja yössä itkee yksinäinen lokki kaipuutaan
ja pimeys on ainoa joka syleilee
on lempeä ja turvallinen

Elokuu

Elokuun 20. päivä
ilta oli lämmin ja hellä
täynnä toiveita ja odotusta
käteni hänen lämpöisessä kädessään

Elokuun 21. päivä
ei ollut yhtäkään syytä herätä
ja miljoona syytä jäädä sänkyyn
pysyä turvassa tiedottomuudessa

Elokuun 22. päivä
kello puoli yhdeksän aamulla
seison yöpaidassani metsässä
enkä halua enää kotiin

Elokuun 23. päivä
en uskalla käydä hautausmaalla
huokaisemassa huoliani ystävälle
pelkään hiljaisuuden houkuttavan liikaa

Elokuun 24. päivä
velvollisuus pakottaa toimimaan
järki sulkee toisarvoiset tunteet kellariin
jossa saavat kiehua omissa myrkyissään

Ja kesä on ohi
lopullisesti ohi
ja jokaisena pimenevänä aamuna
on yhä vähemmän syitä nousta sängystä

Saniaisten kukkiessa

Kun pilvet punastuvat lännen auringon säteistä
hentoinen usva hyväilee heinän hentoa vartta
Ja kun suurten saniaisten kukkiessa
kuulet rakkaasi kuiskaavan

Sinä kaunein kaikista

Ikuisesti sinun

Kun pakkanen nipistää iloiset punaposket
kevyt tuuli pyörittää pehmoista lunta
Lasissa tuoksuu kaneli ja neilikka
lämmittelet takan ääressä ja odotat jo iltaa

Ole hyvä rakkaani

Oih, mistä arvasit

Kun nauraen kohotat shamppanjalasin
pyöräytät hameen helmoilla
puistokäytävän keltaisia tammenlehtiä lentoon
Kimpussa kesän kauneimmat kukkaset

Tahdon tahdon

Kunnes

kuolema

erottaa

Muutamalla sanalla
Pahanlaatuinen, parantumaton, pitkälle edennyt
Kaksi kuukautta
Ennen kesää

Ja saniaiset eivät kukkineet enää koskaan

Sammunut kipinä

Se tulee, se haalea hetki
kun katsoo vanhaa rakastaan
eikä tunne oikein mitään
Ei iloa, ei surua
ei lämpöä, ei edes kylmyyttä
haaleaa ja harmahtavaa
väljähtynyttä apeaa arkea

Jos jotain, niin ärsyttää
Sen tapa jättää jälkensä korjaamatta
ja saakelin saamattomuus
Se kun ei se saa sanottua
ja kun saa niin tyhmiä puhelee
Onko sillä kavereita vieläkään?
Vai oliko niitä koskaan?

Se harmaa haalea ihminen
ei ole enää rakas
ei se ole oikein kukaan
On kasvot, jotka vielä tunnistaa
selkä, johon on tottunut
jotenkin tuttu kävelytyyli
hartiat aina hiukan vinossa

Kun se viimeisen kerran lähti
oli helpompi hengittää
Vaikka arvelin sen retkahtavan
ja soittelevan kännissä öisin
sekava se on aina ollut
ja päivälläkin
että mitä siihen nyppysoosiin tulee

Ja kun se löysi uuden
ei tuntunut mitään
ärsytti vaan kun jätti tulematta
vaikka oli sovittu
Varmaan se nainen kielsi tulemasta
Hulluhan sen pitää olla
jos sen kanssa jaksaa

Tunteista suurin on: ei mikään
Laiskuuttaan ei vaan tehnyt mitään
Mukavuudenhaluisena pitkitti
Kasvatti kuollutta oksaa
Ruoski tyhjiä länkiä
vaikka jo hyvin tiesi lopun olevan läsnä

Hyvä vain kun kaikki on ohi
ja elämä jatkaa eteenpäin
Mutta pirullisesti se opettaa
Opettaa etsimään uuden rakkaan silmistä
sitä samaa sammuvaa kipinää
katsetta joka liukuu ohi
Sitä hiipivää haaleutta

Ja yhtäkkiä tajuaa
että haaleus on silkkaa kauhua
kuristavaa ahdistusta
Miten en edes huomannut
kun se lakkasi katsomasta minua
niinkuin kuin naista katsotaan
Oma mieleni jo muualla

Ja yhtäkkiä tajuaa
että jokainen hetki pitää olla tulta
jokaisen kosketuksen liekehtiä
sytyttää ja korventaa
Jokaisella sanalla merkitys
lupauksien hakattuna kiveen
Jokaisen katseen polttaa sieluun asti

Ja minä lupaan rakastaa kuin riivattu
Lupaan loimottaa punahehkuisena
Olla silkkiä samettia balsamia bensaa
ettet koskaan katso minusta ohi
enkä minä sinusta
että aina näen silmistäsi silmieni loiston
Aina. Pimeän prinssi, rakkaani

Kesä kauan sitten

Kun mä katson siihen
henki salpautuu,
sydän kiepahtaa pienen voltin.
Miten joku voi olla noin tuommoinen?
Ja mun...!?

Aurinko, rokkenrolli ja amerikanauto.
Se siinä niin, ajamassa.
Miten se voikin olla niin....
tuommoinen? Syötävä.


Rakas Luoja,
et nyt ottaisi tätä pois.
Näsijärvestä huokaa hukkuneidenkin äänet
että et ottaisi tätä onnea pois.

Oon odottanut niin kamalan kauan.
Oon odottanut kylmän järven pohjassa,
hiljaa ja liikkumatta,
että tulis aurinkoa ja amerikanauto
ja se siinä
tuommoinen.

Miehenkokoinen murikka
silkkaa karheaa ihanuutta.
Parransänkeä ja hartiaa.
 Miten ihminen voikin rakastaa näin lujaa?

Hyvästit haaveille

Sinä päivänä
vihdoin suostuin uskomaan
Ei ruusuja minulle
Ei valkoista pukua
viulujen soidessa parvelta

Ei onnenkyyneleitä
kimaltelemassa silmäkulmissa
Kättelyjä, halauksia
onnittelumaljoja ja puheita
Riisiä ja saippuakuplia

Hyvästelin hellät haaveeni
joiden kissansilmissä olin lämmitellyt
jotka tuudittivat Ruususen uneen
kantoivat yli suonsilmäkkeiden
ja mustana vellovan meren

Tähän harmaaseen maanantai-iltaan
jossa juhlakin on tuskaa
Itse maksettu hopeasormus
Muutama vaivautunut vieras
katse tiukasti kahvikupissa

Yksinäisyydessäni mietin
Kannattaako vielä uskoa
Öisin valvon pimeässä kysyn itseltäni
enkö tosiaan ansainnut mitään
Mistä synnistäni minua rangaistaan

Näin elämä antoi ja otti
osoitti pilkaten tyhmyyteni
Nyt jäljellä on enää epäusko
epätoivo ja epärakkaus
Viimeinen valhe lähtöitkua vaille

Epärakkaus

Se yllättää kassajonossa
se hyökkää autoradiosta
Hyrisee onttona tunteena rintakehässä
yrittää salvata hengityksen
nousee palana kurkkuun
Epätoivo. Epäonni. Epärakkaus.

Selittämätön suruntunne
Alakulo joka pitää otteessaan aamulla
ja muuttuu illan tullen tuskaksi
Kun tuijotat makuuhuoneen kattoon
ja tiedät tarkalleen mitä pitää tehdä
Etkä tee mitään

Tuijotat kattoon etkä tee mitään
Kuristavina kahleina
Muoto johon minut pakotit
Koti johon minut lukitsit
Valheet joilla minut myrkytit

Loppuelämästä luovuttaminen
itkettää aina eniten alussa
Kun ei tiedä sureeko vai pelkääkö
Kun yrittää sopeutua elämään ilman
vaikka pelkkä ajatuskin siitä
kuljettaa hulluuden rajoille

Ilman sinua. Mahdottomuus.
Mahdottomuus ja välttämättömyys
Ilman sinua kuolen
Kanssasi kuolen tuhat kertaa
tuhantena päivänä ja yönä
Ohenen kunnes katoan

Haaveiden haudalla
kaikki tulee hetkeksi lähelle
Pettymys ja arvottomuus
Polttava ja jäätävä yksinäisyys
Luovuttamisen häpeä ja nöyryytys

Levätkää rauhassa unelmani
Yhden hengen saattoväki
Ja hyvin vaatimattomat kukkasen
Kuolleiden tunteiden hautajaisissa
kukaan ei enää itke

Kun rakkaus ei riitä

Mitä sitten jos rakkaus ei riitä
Kun maailma repii kappaleiksi
Lyö päätä seinään
Armotta
Säälimättä

Eikä kipu hellitä
vaikka rakastaisit kuinka paljon
Tuska puristaa kehkot tyhjiksi
pysäyttää sydämenlyönnit
lamauttaa lattiaan makaamaan

Ja siellä jossain syvyyksissä
rakkaus rimpuilee
raapii kivistä kaivoa
viimeisillä voimillaan
eikä pääse pintaan

Perhosmekko

Siinä se oli, marketin uutuuksissa
Kaunis keveä kesämekko
helmassa kukkasia ja perhosia
turkoosin eri sävyissä
Kuin kevyt kesäinen henkäys
tuulenpyörre joka nostaa perhoset ilmaan

Sen mekon olisin halunnut tuoda sinulle
Pukea ja laittaa hiuksesi nätisti
Olisimme nauraneet ja höpöttäneet
Minä olin aina hyvä naurattamaan
ja sinä olit aina hyvä nauramaan
Maailman kaunein tyttö

Ja siinä seistessäni muistini piirtää tarkasti
Leikkipuiston, jossa tapasimme ensi kerran
Heiluvan punaisen leijonanharjan
josta sinut kaukaa jo tunnistin
kun kävelit rakastuneena sillalla
Kahvilan jossa kerroit meneväsi tutkimuksiin

Muisti piirtää hidastettuina kuvina
Hetken jolloin seisoimme osaston huoneen ovella
kun suukotin sinua poskelle ja kuiskasin
"Nähdään"
Ja sen jälkeen et enää herännyt
Oli vain kipu joka nielaisi sinut

Siinä seistessäni kuiskasin äänettömästi
"Hyvää matkaa rakas"
ja annoin sinun nousta taivaalle
vapaana, kevyenä ja kivuttomana
Maailman kaunein tyttö
Turkoosissa perhosmekossa

Syyskuu 2013

Älä sano
Älä sano niitä sanoja
Älä sano
Älä riuhtaise pois rakkautta
Älä sano, että olen samantekevä
Että olen virhe
....

Mutta sä sanot

Yhtäkkiä mä oon ihan ontto
Oon se tyttö, joka unohti sanat
Joka myöhästyi luokkaretkibussista
Oon se tyttö, jota kiusattiin
Se lapsi, jonka isä oli aina jouluaamuna juovuksissa
Se nainen, jonka poikaystävä puhui nyrkeillään
Se teini, joka meni väärään autoon
Joka oli liian ruma, liian lihava ja liian tyhmä
Joka ei ollut kenellekään mitään

Kaikki mikä minussa on rumaa
halpaa
arvotonta
häpeällistä ja huonoa
takkuista
Kaikki epävarmuus
Kaikki veresliha
Kaikki nöyryytys
Se kaikki on yhtäkkiä siinä
Minä olen se kaikki
Enkä saa henkeä

Raastat minut verekselle
sirpaleiksi
riekaleiksi
poltat tuhkaksi, jota tuuli puhaltaa pois
pois sinun luotasi

Ei tule koskaan niin montaa rakkauden sanaa
Ei niin montaa hellää kosketusta
Ei armoa, ei unohdusta
Anteeksi annan sulle rakas, iloiten annan
Tulen syliisi
Suutelen, rakastan, pehmenen

Mutta se nainen, joka on kuullut ne sanat
anteeksi
rakastan
haista paska
huora
vitun lehmä
nyt tulee turpiin
ja taas - anteeksi
Se nainen ei uskalla edes hengittää
Se nainen haroo pimeässä, etsii ovea
Pelkää iskua vasten kasvoja
Sydän pienellä sykkyrällä
Pelkää
Kuolee vähän
Ja rakastaa silti kuin eläisi viimeistä päiväänsä
Etsii syliä johon hukkua
Jossa unohtaisi

Älä sano niitä sanoja
Älä rakas
Älä
...

Surullisin tarinani 2

Ulkona hipsii hiljalleen lunta
hiutaleet pyörähtelevä
kuin pienet hauraat ballerinat
kuin ympärilleen katsellen
kuin etsien paikkaa mihin laskeutua

Kuolla ja hajota

Jokaisena päivänä
kun sataa tai ei sada
kun aurinko paistaa
tai tuulee erityisen kovasti
tai on erityisen tyyntä

Jokaisena päivänä pelkään

Pelkään että se päivä jää mieleen
erityisen tuulisena
tai että silloin satoi lunta
tai oli luonnottoman tyyntä
Ja siitä alkaisi surullisin tarinani

Päivänä jolloin sain tietää
Päivänä jolloin hän ei palannut
Päivänä jolloin kaikki sortui ympärillä
Päivänä jolloin näin hänet viimeisen kerran
Päivänä jolloin hän kuoli

Pelkään

Ja tiedän että aloitan tarinani
surullisimman tarinani
Sinä päivänä taivas itki hiljaa
Tuulikin huokaili murheissaan
lennättäen yksinäistä lehteä

Surullisin tarinani

Näinä aikoina en uskalla katsoa ulos
Pelkään että päivässä on jotain
erityistä ja mieleenpainuvaa
Epätavallisen tuulista tai tyyntä
poikkeuksellisen kaunis auringonnousu

Ja minä tulen muistamaan sen
kun aloitan surullisimman tarinani

Sinä päivänä taivas oli hiljaa
Etkä sinä tullut enää kotiin
Tai että
sinä päivänä sain kuulla että
aamulla jo herätessäni tiesin että

Enkä katso ulos ollenkaan
Jos kaikki pysyisikin ennallaan
Kukaan ei lähde pois
ei sairastu vakavasti
ei kuole