Kirottu keski-ikä
pitää vankina vartalossa
joka ei likikään pysy ajatusten tahdissa
muistuttaa koko ajan kuolevaisuudesta
ja kostaa nuoruuden vauhtivuodet
Kankeat pulskat kalkkunankoivet
joku alituinen noidannuoli kalvamassa
Selkä ei taivu tanssimaan hullun lailla
väärät kohdat hyllyy ja löllyy ja hölskyy
uskotaan - en vaan osaa twerkata
Lonkkavika ja plantaarifaskiitti
rytmihäiriöt ja stressiperäinen ihottuma
eivät sovi sellaisiin sekoiluihin
missä mieliparka alituiseen hurjastelee
Ajatuksestakin - kolmen päivän krapula
Jos ottaisi kiltisti dosetista lääkkeet
ja pesisi vähän pyykkiä
että edes mekko saisi tanssia tuulessa läpi yön
ja kuiskutella vallan hurjia
vieressä täriseville herrain aluspukineille
torstai 25. toukokuuta 2017
tiistai 9. toukokuuta 2017
Kaikkea hyvää kuitenkin
Muutama virallinen rivi
Sopii. Ok.
Viestejä rivejä sanoja
selaten niin lähellä
eläen niin kaukana
yksi Suuri Rakkaus
Siellä jossain oli alku
tunnustelua
Ihan kaveripohjalta
Kunnes koko sydämellä
roihuten täydellä liekillä
palaen onnesta ja himosta
Ei yhtään päivää ilman rivejä
ja joka rivi huusi kaipausta
Miten noin voimakas voi laimistua
Lakata olemasta
Kaikki ne sanat silloin
voi miten niitä ikävöin
vieläkin imen niitä itseeni
juopuen
kuin janoinen vahvasta viinistä
Selaan taaksepäin
veri kohisee korvissa
Voi miten kauniiksi hän teki minut
sanoillaan ja käsillään
Suullaan ja sylillään
Kaipaan sitä kaikkea
rivejä jotka hän kirjoitti joka päivä
mutta eniten ikävöin sitä naista
joka olin hänen käsivarsillaan
Nyt näytöltä heijastuu kuvani
harmaa, väsynyt ja pettynyt
Ja luen viimeiset rivit
Olen pahoillani. Kaikkea hyvää kuitenkin.
Suljen tietokoneen
suljen sydämeni
Olen pahoillani.
Kaikkea hyvää kuitenkin
Sopii. Ok.
Viestejä rivejä sanoja
selaten niin lähellä
eläen niin kaukana
yksi Suuri Rakkaus
Siellä jossain oli alku
tunnustelua
Ihan kaveripohjalta
Kunnes koko sydämellä
roihuten täydellä liekillä
palaen onnesta ja himosta
Ei yhtään päivää ilman rivejä
ja joka rivi huusi kaipausta
Miten noin voimakas voi laimistua
Lakata olemasta
Kaikki ne sanat silloin
voi miten niitä ikävöin
vieläkin imen niitä itseeni
juopuen
kuin janoinen vahvasta viinistä
Selaan taaksepäin
veri kohisee korvissa
Voi miten kauniiksi hän teki minut
sanoillaan ja käsillään
Suullaan ja sylillään
Kaipaan sitä kaikkea
rivejä jotka hän kirjoitti joka päivä
mutta eniten ikävöin sitä naista
joka olin hänen käsivarsillaan
Nyt näytöltä heijastuu kuvani
harmaa, väsynyt ja pettynyt
Ja luen viimeiset rivit
Olen pahoillani. Kaikkea hyvää kuitenkin.
Suljen tietokoneen
suljen sydämeni
Olen pahoillani.
Kaikkea hyvää kuitenkin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)