Kohtalaisen väsynyt

Olen kohtalaisen väsynyt

Oikeastaan olen niin väsynyt
etten osaa edes nukkua
valvon peläten heräämistä
peläten uutta aamua

Yön ystävänä yksinäisyys
joka musertaa alleen
saa tekemään epätoivoisia asioita
hukkaamaan itsensä

Yritän suorittaa
yritän jaksaa
olla kaikille kaikkea
jokaiselle jokin

Kun vauhti hiljenee 
pakottaa pysähtymään
pakottaa katsomaan itseään
näky on lohduton

Tällä tavallako
elämä minut lopulta hylkäsi
sylki pois suustaan
kaikkensa antaneena

Yön pimeydessä 
en ole kenellekään mitään
en kenellekään kukaan
turha, tyhjä, arvoton

Merimies

Toki tiesin
etten sinua voi omistaa
Toki tiesin
että sirpale sydämestäni
lähtee mukaasi maailman tuuliin
lentääkseen taskustasi
kadotakseen käsistäsi

Mutta lähdin silti 
uhmaamaan pohjoistuulta
kokka kohti kareja
täysin purjein
täysin sydämin
Valmiina haaksirikkoon
vajoamaan viileisiin vesiin

Merimies merta rakastaa
o-hiio ohoi
nyt jää lemmitty
emme palaja milloinkaan

Rannalla tähyilen horisonttiin
kipein silmin
kipein sydämin
Pala puuttuu
Toisitko sen takaisin 
ja kerran vielä keinuttaisit
käsivarsillasi yli yön