ettei puissa ollut yhtäkään omenaahiukan vain käpertyneitä lehtiä
Kultapiiskut kuivuneet
liljojen varret taittuneet
tomaatit kerätty talteen
Syksy oli tullut huomaamatta
ravistellut omenat alas
kasvimaalla jäätynyt kurpitsanalku
Raparperitkin kuin puuta
Alkava mädäntyneen haju
nurmi lehdistä liukkaana
Kevät meni, kesä meni
ja tultiin syksyyn
Tultiin kantaen pelkoa
tuskaa, huolta, surua
Ryömien, vaivalloisesti
Vain niukasti hengissä
Syksy tuo kuoleman pihaan
Tappaa ja mädättää
Ajaa yksinäistä lehteä
pitkin mustaa tienpintaa
Raaputtaa talon ikkunoita
paljailla vaahteranoksilla
Minä laitan iltateetä
sytytän kynttilät
Tulen lämpöiseen kainaloosi
painan poskeni rintaasi vasten
ja rakastan sinua tänä iltana
Rakastan kuin huomista ei olisikaan
vaikka suru kurkkii jo sisälle
ja huomiselle on uudet varjot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti