Kuolleet krookukset

Sinä tulit elämääni 

kevään kirkkaana aurinkona

nostatit krookukset kuivalta nurmelta

sait uteliaat kalpeanvihreät versot 

kurkistelemaan kuolleiden lehtien alta

Kolme onnellista päivää

Aurinkoa

Lämpöä

Tuuli nousi

taivas muuttui paksun harmaaksi

pilven reunat roikkuivat tummina

kunnes satoivat päälleni

kylmintä räntää 

Palelluin

Jähmetyin

Jotain kuoli pois

Tuvalu ja Kiribati

Tänään kävin tarkistamassa

onko Tuvalu ja Kiribati vielä

vai onko meri ne niellyt 

Googlen satelliittikuvassa

sinnittelivät 

Ehkä minäkin vielä jaksan

sinnitellä

Lisään muistikirjaani

Tuvalun ja Kiribatin

joita lapsenlapseni eivät enää näe

Mielessäni lasken mereen seppeleen

Sinnitellään vielä! 

Ja sitten vain hyvästi.

Kevät pettää aina

Kyyhkyset ovat palanneet

kotimetsästä kuuluu kujerrus

Eilen hanhet

viime viikolla joutsenet

Aurinko hellii tänään

huomisesta ei kukaan tiedä

Kaiken lopullisuuden liepeillä

kevät tuo lohtua 

mutta pettää aina

Aina. 

Helppo on uskoa 

uusiin alkuihin

parvekkeella aamuauringossa

lintujen laulua kuunnellen

Loska, kura ja mädäntynyt maa

kaukana alhaallapäin

Kevät pettää aina

Aina. 

Metaforan varmasti ymmärsit.