Tule luokseni rakas

Ilman lämpöäsi
yhteisen peittomme alla
kun painaudun kylkeesi
ympärillä lempeä yö
Ilman kosketustasi

Minä ohenen
vaalenen
ääriviivani hämärtyvät
rajani sekottuvat varjoihin
pimeys nousee nilkoista ylöspäin

Varjoista katsovat vaiti
yön seuralaiseni
Ikävä Epäusko ja Suru
toinen toiseensa nojaten
hyvissä voimissa

Ja suurimpana kaikista
Pelko
joka mustana hyökyy ylitty
ja puristaa mielen kasaan
tukahduttaa hengityksen

Pelko siitä
että totun elämään
ilman vahvoja käsivarsiasi
ilman lämmintä syliäsi
elämää ilman sinua

Tule rakas
ennenkuin vähenen ja katoan
lakkaan olemasta
Tule luokseni
pidä kiinni kunnes itku loppuu