Siinä hän lepää
Pimeän Prinssi
Mieheni puolisoni rakkaani
Pitkät raajat pilkottaa peiton alta
käsivarret halaavat tyynyäni
vielä jäljiltäni lämmintä
Haluaisin kömpiä kainaloonsa
unohtaa lasten kouluaamun
jättää menemättä töihin
Painaa poskeni rakkaan rintaa vasten
herätä sitten myöhemmin
ja suukotella hänetkin hereille
Mutta seison hiljaa sängyn vieressä
katson nukkuvaa hämärässä
Yritän liimata hänet verkkokalvolle
kulkemaan mukanani koko ankean maanantain
koko sakean puuroutuvan arkiviikon
Matkalla paikkaan jota vihaan
sietämättömään seuraan
huoneisiin joissa kuristun ja tukehdun
Jo eteisessä unohdan kuvansa
Eikä rakkaus hulmauta lämpöä sydämeen
kuten aamulla kun katson nukkuvaa
Koko päivän on niin kylmä
on vain hitaasti tappavaa myrkkyä
joka saa sydämeni hiljaa huurtumaan
Voi miten paljon lämpöä se tarvitsee
miten paljon ilkeyttä pitää silittää pois
Kun paha tulee ulos ihosta
ja valuu kohti lattiaa
Missä on se kahden hengen vene
jolla voisimme ajelehtia tyyneen valkamaan
Ja olla vain ihan hiljaa
Silmät kiinni sylissäsi
Kunnes maailman myrskyt eivät enää meitä keikuta

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti