Prinsessa heikolla jäällä

Prinsessa heikolla jäällä
jalat niin kovin väsyneet
matkaa takana paljon liikaa
kompuroi kaatuu polvilleen
Riks

Jään alla mustat sammakot
tuijottavat kelmein silmin
katseessa kylmää kuolemaa
Ne jaksavat odottaa
Putoat kuitenkin
Riks

Ja kun se tapahtuu
kuolleiden lumpeiden limaiset varret
kietoutuvat ympärillesi
mustat ahneet sammakot
suutelevat huuliasi
joille jähmettyi kysymys

Miksi

Eikö ole oikeutta onneen
Liian paljon kylmää
Liian ohut jää
Liian väsyneet jalat

Riks
Riks
Riks

Kesän tultua
ei kukaan enää muista prinsessaa
joka uinuu järven pohjassa
mustassa mutahaudassaan
sammakoiden morsiamena
ikuisesti ilman aurinkoa