lauantai 27. helmikuuta 2016

Syyskuu 2013

Älä sano
Älä sano niitä sanoja
Älä sano
Älä riuhtaise pois rakkautta
Älä sano, että olen samantekevä
Että olen virhe
....

Mutta sä sanot

Yhtäkkiä mä oon ihan ontto
Oon se tyttö, joka unohti sanat
Joka myöhästyi luokkaretkibussista
Oon se tyttö, jota kiusattiin
Se lapsi, jonka isä oli aina jouluaamuna juovuksissa
Se nainen, jonka poikaystävä puhui nyrkeillään
Se teini, joka meni väärään autoon
Joka oli liian ruma, liian lihava ja liian tyhmä
Joka ei ollut kenellekään mitään

Kaikki mikä minussa on rumaa
halpaa
arvotonta
häpeällistä ja huonoa
takkuista
Kaikki epävarmuus
Kaikki veresliha
Kaikki nöyryytys
Se kaikki on yhtäkkiä siinä
Minä olen se kaikki
Enkä saa henkeä

Raastat minut verekselle
sirpaleiksi
riekaleiksi
poltat tuhkaksi, jota tuuli puhaltaa pois
pois sinun luotasi

Ei tule koskaan niin montaa rakkauden sanaa
Ei niin montaa hellää kosketusta
Ei armoa, ei unohdusta
Anteeksi annan sulle rakas, iloiten annan
Tulen syliisi
Suutelen, rakastan, pehmenen

Mutta se nainen, joka on kuullut ne sanat
anteeksi
rakastan
haista paska
huora
vitun lehmä
nyt tulee turpiin
ja taas - anteeksi
Se nainen ei uskalla edes hengittää
Se nainen haroo pimeässä, etsii ovea
Pelkää iskua vasten kasvoja
Sydän pienellä sykkyrällä
Pelkää
Kuolee vähän
Ja rakastaa silti kuin eläisi viimeistä päiväänsä
Etsii syliä johon hukkua
Jossa unohtaisi

Älä sano niitä sanoja
Älä rakas
Älä
...

lauantai 6. helmikuuta 2016

Surullisin tarinani 2

Ulkona hipsii hiljalleen lunta
hiutaleet pyörähtelevä
kuin pienet hauraat ballerinat
kuin ympärilleen katsellen
kuin etsien paikkaa mihin laskeutua

Kuolla ja hajota

Jokaisena päivänä
kun sataa tai ei sada
kun aurinko paistaa
tai tuulee erityisen kovasti
tai on erityisen tyyntä

Jokaisena päivänä pelkään

Pelkään että se päivä jää mieleen
erityisen tuulisena
tai että silloin satoi lunta
tai oli luonnottoman tyyntä
Ja siitä alkaisi surullisin tarinani

Päivänä jolloin sain tietää
Päivänä jolloin hän ei palannut
Päivänä jolloin kaikki sortui ympärillä
Päivänä jolloin näin hänet viimeisen kerran
Päivänä jolloin hän kuoli

Pelkään

Ja tiedän että aloitan tarinani
surullisimman tarinani
Sinä päivänä taivas itki hiljaa
Tuulikin huokaili murheissaan
lennättäen yksinäistä lehteä



Surullisin tarinani







Näinä aikoina en uskalla katsoa ulos
Pelkään että päivässä on jotain
erityistä ja mieleenpainuvaa
Epätavallisen tuulista tai tyyntä
poikkeuksellisen kaunis auringonnousu

Ja minä tulen muistamaan sen
kun aloitan surullisimman tarinani

Sinä päivänä taivas oli hiljaa
Etkä sinä tullut enää kotiin
Tai että
sinä päivänä sain kuulla että
aamulla jo herätessäni tiesin että

Enkä katso ulos ollenkaan
Jos kaikki pysyisikin ennallaan
Kukaan ei lähde pois
ei sairastu vakavasti
ei kuole