Marketin käytävällä

Marketin käytävällä pysähdyn
haluan sammuttaa valot
istua lattialle
ja lopettaa

Marketin käytävällä
suljen silmäni
laitan kädet korville
Saanko lopettaa nyt?

Marketin käytävällä itken
itken kaksi kyyneltä
hengitän syvään
ja lopetan

Marketin käytävällä pysähdyn
jätän ostokseni siihen
kävelen ulos
enkä tunne enää mitään

Kainuu

En minä kevättä kaipaa
En odota vihreän voittoa harmaasta
tarmokkaiden kukkavarsien kurottelua
kohti valoa ja aurinkoa

Kuka kaipaa kurjaa kevättä
joka paljastaa piinallisen kirkkaasti
kaiken roskan, sen mikä jäi kesken
mitä ei jaksanut viedä loppuun

Minä menen metsään talven taitteessa
kun maa vasta heräilee
ja sulamisvesien tulvivissa ojissa
puut seisovat vedessä
jäätävässä tummassa vedessä
horroksessa odottaen

Eivät huku eivät kuole
odottavat vain

Ihan hiljaa

Pitkän kylmän kuolemani jälkeen
hukuttuani hyiseen veteen
jaksanko minä vielä herätä
ja kasvattaa vihreän verson kohti valoa

Bodom

Korkealla kalliolla teltta
puiden väliin pingotettu
Järvellä tuulenvire paimentaa usvaa
pitkin vedenpintaa

Kuinka tunnelmallisesti tuli räiskyy
valo leikkii kasvoillasi
kuva vaihtuu
kauniista vääristyneeksi

Tuuli nousee
puuskat repivät telttaa
kiepauttavat kipinät ilmaan nuotiosta
Ja yhtäkkiä tulee aivan pimeää

Haparoin sinua kohti
etsin lämmintä kättäsi johon tarttua
Kylmä tuuli puhaltaan sieluun asti
ja äkkiä ymmärrän

Lämpö ja rakkaus oli toive ja harha
jota elätin sydämelläni
Sinä olit Nils Gustafsson
ja minä kieltäydyin näkemästä petoa

Järvellä tuuli nostaa vaahtopäitä
eikä kukaan kuule huutoani

Parkkipaikalla

Ihana hellepäivä
ajan ikkunat auki
kesätuuli kieputtaa hiuksia
autoradiossa Popeda
laulan mukana

Ajan rantaravintolan eteen
astun ulos autosta
kesämekon helmat hulmahtava
paljastaen ruskettuneet sääreni
korkeat remmisandaalit

Sinä olet jo tilannut drinkit
jääpaloja ja pikku orvokkeja
riisut aurinkolasit ja katsot minua
lomasänki ja täydellinen hymy
polttaa ja kuumottaa

Ja sitten
ja sitten

Suljen ikkunat ja nousen autosta
vihreästä muovisandaalista on remmi poikki
ja se kierähtää auton alle
otan peräkontista kolme ostoskassia
hiton kiire ettei pakastevihannekset sula

Ja sitten

Nakkisoppa tulille
Hyi taasko nakkisoppaa!!
Onko tässä sipulia!?!
Otan lasin hapanta raparperimehua
omatekemää
pahaa
Säärikarvat tars ajaa
lomasänki

Kankeat kalkkunankoivet

Kirottu keski-ikä
pitää vankina vartalossa
joka ei likikään pysy ajatusten tahdissa
muistuttaa koko ajan kuolevaisuudesta
ja kostaa nuoruuden vauhtivuodet

Kankeat pulskat kalkkunankoivet
joku alituinen noidannuoli kalvamassa
Selkä ei taivu tanssimaan hullun lailla
väärät kohdat hyllyy ja löllyy ja hölskyy
uskotaan - en vaan osaa twerkata

Lonkkavika ja plantaarifaskiitti
rytmihäiriöt ja stressiperäinen ihottuma
eivät sovi sellaisiin sekoiluihin
missä mieliparka alituiseen hurjastelee
Ajatuksestakin - kolmen päivän krapula

Jos ottaisi kiltisti dosetista lääkkeet
ja pesisi vähän pyykkiä
että edes mekko saisi tanssia tuulessa läpi yön
ja kuiskutella vallan hurjia
vieressä täriseville herrain aluspukineille

Kaikkea hyvää kuitenkin

Muutama virallinen rivi
Sopii. Ok.

Viestejä rivejä sanoja
selaten niin lähellä
eläen niin kaukana
yksi Suuri Rakkaus

Siellä jossain oli alku
tunnustelua
Ihan kaveripohjalta

Kunnes koko sydämellä
roihuten täydellä liekillä
palaen onnesta ja himosta

Ei yhtään päivää ilman rivejä
ja joka rivi huusi kaipausta
Miten noin voimakas voi laimistua
Lakata olemasta

Kaikki ne sanat silloin
voi miten niitä ikävöin
vieläkin imen niitä itseeni
juopuen
kuin janoinen vahvasta viinistä

Selaan taaksepäin
veri kohisee korvissa
Voi miten kauniiksi hän teki minut
sanoillaan ja käsillään

Suullaan ja sylillään

Kaipaan sitä kaikkea
rivejä jotka hän kirjoitti joka päivä
mutta eniten ikävöin sitä naista
joka olin hänen käsivarsillaan

Nyt näytöltä heijastuu kuvani
harmaa, väsynyt ja pettynyt
Ja luen viimeiset rivit
Olen pahoillani. Kaikkea hyvää kuitenkin.

Suljen tietokoneen
suljen sydämeni
Olen pahoillani.
Kaikkea hyvää kuitenkin

Päiväkahvi

Se kävelee ohi
ajatukset ja katse jossain kaukana
keittää laimeaa kahvia
Näytät hyvältä kulta
Se sanoo lehtensä takaa

Ja kävelee ohi
koskettamatta
katsomatta

Kahvi haalenee mukissa
joka päivä se on laimeampaa
ja silti siinä tuntuu kitkerä jälkimaku
Kulautan sen kurkkuuni ja irvistän
joka ainoa päivä

Kävelen sen ohi
koskettamatta
katsomatta

Ja minä rumenen
vanhenen
joka päivä

Kaupungilla tapaan vanhan tuttavan
Näytät tosi kauniilta
se sanoo ja hymyilee
Tarjoaa kahvit
istuu vastapäätä pöytään
ja laskee hetkeksi kätensä kädelleni

Kaunis?

Kahvi polttaa suuta
ja koko matkan alas asti
Maistuen samalla kermalta ja suklaalta
kardemummalta ja rommilta
Juon se hitaasti ja nuolaisen kupin reunaa

Nähdään!

Koko kotimatkan kuumottaa
Miten pienen pieni hipaisu
oli hetken koko maailma
kuinka makealta maistui vieraan sanat
laimessa erämaassa

Jälkihehkussa paistatteli kotiportti
ja sotkuinen pihamaa

Ja kotona tiesin
miten kahvi kuuluu keittää
Miten katsoa ja koskea niin
että ikävä henkäisee koko vartalon läpi
yhtenä kuumottavana liekkinä
päivä toisensa jälkeen

Ja minä olen vieläkin kaunis
Olen taas kaunis

Kuningas on kaikkein vahvin

Kuningas asuu
eteisen oven takana
Pitää siellä hoviaan
puolikkaat, pitkät ja kylmät

Iloisesti kilisten ja kolisten

Kuningas kutsuu omiaan
pihamaalla kohta pidot
narreja enemmän kuin neitejä

Ja heillä kaikilla on niin hauskaa!
Laulua, soittoa, tanssia - aamuun asti!

Ei huomaa juhlaväki
ikkunoissa lasten silmiä
puolisoa, joka piiloutuu huoneen nurkkaan
yrittää olla näkymätön
pimeässä kerää lapset syliinsä
Lukitsee ovet turhaan

Kuninkaalla on lasinen yleisavain

Kuningas on kaikkein vahvin
Kuningasta ei määräile kukaan

Kuningas lyö rikki kaiken arvokkaan
Joka ainoan tarkkaan vaalitun lupauksen
Ja käy nukkumaan sirpaleiden keskelle
herätäkseen aamulla Toisena Miehenä

Ja se Toinen Mies ottaa liiman nimeltä Anteeksi
kokoaa sirpaleista asioita
parsii palasista uuden lupauksen
edellistä hauraamman ja huonomman

kunnes
Kuningas kutsuu taas
ja Kuningas voittaa aina

Ystävä vuosien takaa

Tunnistan hänet kaukaa
kävelystä, pään asennosta
toinen puoli hartioista aina vähän alempana

Käsi nousee tervehdykseen
ja muistan selkeästi hänen hymynsä
miten se valaisi kasvot

Ja kuulen korvissani iloisen naurunsa
ja kiihdytän askelia
levitän käteni ja juoksen

Hän tuiskahtaa syliini
niin hauraana ja hentona
että pelästyn

Hänen kauniit kasvonsa
kuin kastunutta paperia
jossain syvällä tuttu silmien pilke

Kaivelen taskujani ja niistän
yritän peittää pelkoni
nielen kyyneleitä ja syytän kylmää ilmaa

Voi rakas Ystäväni
Mitä elämä on sinulle tehnyt
Miten se on sinua näin huonosti kohdellut

Millaiseen pukuun se on sinut pukenut
silmissä vielä tuttu pilke
kuoleman käsi olkapäällä

Väistän katseesi
Voi nyt pitää mennä, on kiire
Sen jälkeen en nähnyt sinua enää

Itkin vasta kotona
ja siitä eteenpäin joka päivä
pelkäsin kuvaani peilissä

Ensimmäinen talvipäivä

Tähtikirkas taivas
pureva pakkanen
kevyttä pakkaslunta
narisemassa kengän alla

Riisun pipon
hanskat ja kaulahuivin
pudotan takkini hankeen
avaan puseron

Lumi pistelee paljaita jalkoja
kirvelee ja polttaa iholla
kun laskeudun makuulle
valkeaan vuoteeseen

Kipua vain hetken
ja pian vain niin kevyt olla
tähtikirkas taivas
ja ihana hiljaisuus