Surullisin tarinani 2

Ulkona hipsii hiljalleen lunta
hiutaleet pyörähtelevä
kuin pienet hauraat ballerinat
kuin ympärilleen katsellen
kuin etsien paikkaa mihin laskeutua

Kuolla ja hajota

Jokaisena päivänä
kun sataa tai ei sada
kun aurinko paistaa
tai tuulee erityisen kovasti
tai on erityisen tyyntä

Jokaisena päivänä pelkään

Pelkään että se päivä jää mieleen
erityisen tuulisena
tai että silloin satoi lunta
tai oli luonnottoman tyyntä
Ja siitä alkaisi surullisin tarinani

Päivänä jolloin sain tietää
Päivänä jolloin hän ei palannut
Päivänä jolloin kaikki sortui ympärillä
Päivänä jolloin näin hänet viimeisen kerran
Päivänä jolloin hän kuoli

Pelkään

Ja tiedän että aloitan tarinani
surullisimman tarinani
Sinä päivänä taivas itki hiljaa
Tuulikin huokaili murheissaan
lennättäen yksinäistä lehteä