Taas yksi loppuelämän ensimmäinen päivä

Sinä päivänä olin niin väsynyt

etten jaksanut edes nukkua

Eikä uni olisi lohtua  tuonutkaan

tai unohdusta

Hikistä piinaa vain

lakanat kuristamassa vartaloa

Sinä päivänä punnitsin itseni

vaaka näytti nollaa

Sielu painoi 832021 kiloa

tummia nuotteja

joissa soi kaikki se

mistä olin koko ajan huolissani

Huolet ompelivat jalat maahan

painaviksi möykyiksi

Suru roikkui selässä reppuna

Kätketty Viha

puski kasvoille uurteita 

sai posket roikkumaan alakuloisina

Johonkin kadotin itseni

ehkä kyyhötin samassa kolosessa

kuin Kätketty Viha

Viha, jota en uskaltanut laskea ulos

jonka hirmuisuutta pelkäsin

joka ei antanut minun rakastaa itseäni

Sinä päivänä Viha 

oli jo syönyt minut sisältä

Ei ollut sanottavaa

ei ollut annettavaa

Liikaa painoa, liikaa huolia

liikaa menneisyyttä, liikaa kyyneliä

Ja minä kun halusin vain rakastaa

Rakastaa