keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Merimiehen paluu

Joka yö kierähdin luoteeseen
silitin tyhjää paikkaa vierelläni
syleilin tyynyäsi kuiskutellen
Hyvää yötä Merimies

Odotin sitä

Ja se tuli
hyvä jumala että se todella tuli

Se tuli kuin myrsky
huuhteli autiot rantani
kasteli kuivuneet laiturit
riuhtoi veneet valkamasta

tervasi vuotavan ruuhen
keinutti sylissään aamuun
paikkasi revenneet purjeet
ja repi ne heti uudestaan riekaleiksi

Babe
se sanoi
Babe, sä tunnut hyvältä
se sanoi

Se oli karhea
Se oli järkäle
Se oli tatuointeja ja lävistyksiä
Se oli hellän raivokas

Halusin vaan pitää siitä kiinni
enkä päästää ikinä irti
naulata sen kourat sängynpäätyyn
ankkuroida sen pysyvästi sänkyyni

Mutta se meni pois
se lähti
mä tähyilen luoteeseen
ja odotan seuraavaa aaltoa