jolloin ei tiedä
oletko unessa vai valveilla
Tässä päivässä on hetkiä
jolloin en tiedä
olenko olemassa
hengitänkö
hakkaako sydämeni
vai onko se ääni omat nyrkkini
hakkaamassa arkun kanteen
kolme syltä multaa päällä
Olenko keittiössäni
ja kastelen jälleen muovikukkia ikkunalla
tuijotan särkyneen peilin taustapahvia
ja luulen näkeväni hymyni
sen vieraille tarkoitetun muovihymyn
jonka takana ulvoi susilauma
yksinäisen huutoa tunturissa
sydämen jäätyessä suruun ja hulluuteen
Seisonko taas taloni pihalla
haravoiden lehtiä lumihangella
istuttaen auringonkukkia routaiseen maahan
Metsän reunassa naapurin valot
lämpöisinä ja iloisina
Omilla ikkunoilla sammuneet kynttilät
joiden hentoiset liekit eivät kestäneet kylmää
eivätkä lahon talon ikuista vetoa
Istunko sänkyni laidalla
luullen siellä lepäävän rakastettuni
lämpimänä odottamassa peiton alla
käsivarret ojentuneita minua kohti
Kuulenko hänen kuiskaavan
"Rakastan sinua"
Unen ja valveen rajalla
minä kuulen sen
Ja kun valve vetää minut kylmyyteen
Löydän vain rutistettuja paperinenäliinoja
märän likaisen pyyhkeen lattialta
niille sijoilleen homehtuneen
Kukaan ei tullut
Kukaan ei kuiskannut
Vain viima vinkui ikkunoiden välissä
heilutti virttynyttä vanhaa verhoa
kuin hyvästiksi
kuin pilkaten minun unelmiani
Ja minä olisin vain halunnut nukkua
kohdata sinut unessa vielä
Unen ja valveen rajalla
Siellä sinä odotat
Ja aamunkoissa olet taas hetken totta
Ja aamunkoissa olet taas hetken totta