keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kesä kauan sitten

Kun mä katson siihen
henki salpautuu,
sydän kiepahtaa pienen voltin.
Miten joku voi olla noin tuommoinen?
Ja mun...!?



Aurinko, rokkenrolli ja amerikanauto.
Se siinä niin, ajamassa.
Miten se voikin olla niin....
tuommoinen? Syötävä.


Rakas Luoja,
et nyt ottaisi tätä pois.
Näsijärvestä huokaa hukkuneidenkin äänet
että et ottaisi tätä onnea pois.

Oon odottanut niin kamalan kauan.
Oon odottanut kylmän järven pohjassa,
hiljaa ja liikkumatta,
että tulis aurinkoa ja amerikanauto
ja se siinä
tuommoinen.

Miehenkokoinen murikka
silkkaa karheaa ihanuutta.
Parransänkeä ja hartiaa.
 Miten ihminen voikin rakastaa näin lujaa?