Lohduttaja

Kun lapsi tuntee ihastumisen 

kirpeän ensipuraisun

Ja äiti pärjää alkaa jo tottua

kuohuttomaan tunteeseen

Onnenmurusiin lauantaiehtoona

Kumpikin tuntee ajoittain

sydämen kohdalla kaiherrusta

ja sitä alituista ikäväntunnetta

kun ajattelee rakastaa

Siellä jossain maailmalla

Kun tekisi mieli vaipua horrokseen

laittaa ovet takalukkoon

Kiskaista peitto pään yli

peittämään salaa itketyt kyyneleet

Joiden syytä ei osaa selittää

Kun maailma tuntuu olevan 

epäreilu ja vihamielinen paikka

Kivittäjät odottavat portilla

ja päivän lehteä ei uskalla avata

Vatsassa se ikuinen pahan olon tunne

Silloin

Kaipaa lohdullisia sanoja

Rakastan. Aina. Sinua.

Ottaisitko ruisleivän? 

Rakkaani. Kultaseni. 

Tuonko teetä myös? 

Sillä niin lujaa ei maailma murjo koskaan

ettei siihen ruisleipä auta

Sinä lähdit

Tummansinisestä yöstä

etsin sinua

sydän käärittynä 

tummansiniseen samettiin

irti leikattuna 

ruosteisessa lippaassa

Mustan metsän sisältä

etsin sinua

jokaisen puun

jokainen oksa

raapaisee, läimäyttää

repii tukasta

Yöllisen meren pohjasta

minä etsin sinua

uponneiden laivojen

vaalenneiden luiden seasta

haron ja hamuilen

pohjamudan sekoittuessa veteen

Ja löydän elottoman ruumiisi

jota merenpohjan virtaus hiljaa keinuttaa

Kasvot jotka tunnistan

kasvot joilla kipu vielä asuu

joiden kylmille huulille  painan huuleni

odottamatta vastausta

Sinä lähdit ja jätit minut

jätit jatkamaan surkeaa elämääni

harmaudessa josta sinä puutut

Muotoon johon elämä minut pakotti

Kirottu elämä

Jonka sinä hylkäsit

Jos muistot voisi valita

Kun on liian hiljaista

ja ikkunasta katsoo keltainen kuu

voimaton nousemaan taivaalle asti

Kun hiljaisen huminan läpi

kuuluu omat sydämenlyönnit

korvissa ja sormenpäissä

Makaan hiljaa selälläni

soudan muistojen aallokossa

etsin sitä yhtä tiettyä tunnetta

Rämmin upottavassa mutapohjassa

kahlaan mätänevässä rantakaislikossa

etsin kunnes löydän

Ja toivon, että muistonsa voisi valita

Koska haluan muistaa 

surkeaa huonoa mustaa paskaa 

katkeraa hirvittävää hyytävää

lamauttavaa tappavaa turruttavaa

Haluan muistaa

Jotta yhtenäkään elämäni päivänä

en arvostaisi sinua vähän vaan paljon

En rakastaisi laimeasti ja hiipuen

vaan kaikella vimmalla mitä minussa on

Jotta synkintä mustaa vasten

näkisin valon ja harmaan kaikki sävyt

Että muistaisin miltä tuntuu iskut

kun silität minut kauniiksi karheillä käsilläsi

Etten unohtaisi vihaa ja inhoa

kun toivotat hyvää yötä enkelillesi 

ja kiität jokaisesta päivästä kanssani

Että erotan valkoisen mustaa vasten