Elokuu

Elokuun 20. päivä
ilta oli lämmin ja hellä
täynnä toiveita ja odotusta
käteni hänen lämpöisessä kädessään

Elokuun 21. päivä
ei ollut yhtäkään syytä herätä
ja miljoona syytä jäädä sänkyyn
pysyä turvassa tiedottomuudessa

Elokuun 22. päivä
kello puoli yhdeksän aamulla
seison yöpaidassani metsässä
enkä halua enää kotiin

Elokuun 23. päivä
en uskalla käydä hautausmaalla
huokaisemassa huoliani ystävälle
pelkään hiljaisuuden houkuttavan liikaa

Elokuun 24. päivä
velvollisuus pakottaa toimimaan
järki sulkee toisarvoiset tunteet kellariin
jossa saavat kiehua omissa myrkyissään

Ja kesä on ohi
lopullisesti ohi
ja jokaisena pimenevänä aamuna
on yhä vähemmän syitä nousta sängystä