Kirottu kevätaurinko

Kirottu kevätaurinko
herätät unohtuneet muistot
nostat levottomuuden vatsanpohjaan
villin kutinan varpaisiin

ja samantien
mieli kiitää pitkin moottoriteitä
moottorin jyrinää ja maantiepölyä
käsivarret tiukasti hänen ympärillään

Tuuli hiuksissa
aurinko lämmittää takinselkää
hän kääntää kahvaa
ja painaudun vähän tiiviimmin häntä vasten
veri kohisee korvissa
satula kuumottaa takapuolen alla
ja rakastan sua niin paljon

Rakastan
oon aina rakastanut

rakastan

ja unohdan

ettei ole mitään moottoria
ei ole maantietä

On vain sama pölyinen elämä
romuinen todellisuus
pystyynkuollut puutarha
kevätaurinko julmasti ilkkumassa

Kun toivo loppuu (elokuu 2019)

Taas se aamu
joka jysähtää kuin tiilikasa selkään
pusertaa hapen keuhkoista
litistää lattialle makaamaan

Vielä hiukan olisin toivonut
halusin uskoa ja kannatella
Sinä et
Sinä luovutit

Sinä sukelsit
Ja upposit

Eikä näillä voimilla sinua nosteta
ei enää
ei taas

Ei koskaan

Maaliskuu 2020

Kun pilvet hajosivat
ja aurinko suuteli niiden alareunoja
huikea punainen kauneus
ilmassa jo kevään aiheita

Katselin auringonlaskua
palelin hiukan
värisin

Miten olinkaan kaivannut sinua!
Miten ikävä raateli kipuna
kun käännyin vuoteessa tyhjää kohti
ja rutistin tyynyn syliini

Olin kaivannut niin lujaa
niin kauan ja niin paljon
kuiskinut yössä nimeäsi
etten jaksanut enää edes itkeä

Ikävä oli kulunut loppuun
ja karisi ohuina säikeinä pois
Aurinko antoi pimeyden tulla
ja pimeys vapautti minut

Ja siinä pimeyden hellässä sylissä
tiesin että aurinko nousee taas
Aurinko