Hyvästit haaveille

Sinä päivänä
vihdoin suostuin uskomaan
Ei ruusuja minulle
Ei valkoista pukua
viulujen soidessa parvelta

Ei onnenkyyneleitä
kimaltelemassa silmäkulmissa
Kättelyjä, halauksia
onnittelumaljoja ja puheita
Riisiä ja saippuakuplia

Hyvästelin hellät haaveeni
joiden kissansilmissä olin lämmitellyt
jotka tuudittivat Ruususen uneen
kantoivat yli suonsilmäkkeiden
ja mustana vellovan meren

Tähän harmaaseen maanantai-iltaan
jossa juhlakin on tuskaa
Itse maksettu hopeasormus
Muutama vaivautunut vieras
katse tiukasti kahvikupissa

Yksinäisyydessäni mietin
Kannattaako vielä uskoa
Öisin valvon pimeässä kysyn itseltäni
enkö tosiaan ansainnut mitään
Mistä synnistäni minua rangaistaan

Näin elämä antoi ja otti
osoitti pilkaten tyhmyyteni
Nyt jäljellä on enää epäusko
epätoivo ja epärakkaus
Viimeinen valhe lähtöitkua vaille