Merimiehen paluu

Joka yö kierähdin luoteeseen

silitin tyhjää paikkaa vierelläni

syleilin tyynyäsi kuiskutellen

Hyvää yötä Merimies

Odotin sitä

Ja se tuli

hyvä jumala että se todella tuli

Se tuli kuin myrsky

huuhteli autiot rantani

kasteli kuivuneet laiturit

riuhtoi veneet valkamasta

tervasi vuotavan ruuhen

keinutti sylissään aamuun

paikkasi revenneet purjeet

ja repi ne heti uudestaan riekaleiksi

Babe

se sanoi

Babe, sä tunnut hyvältä

se sanoi

Se oli karhea

Se oli järkäle

Se oli tatuointeja ja lävistyksiä

Se oli hellän raivokas

Halusin vaan pitää siitä kiinni

enkä päästää ikinä irti

naulata sen kourat sängynpäätyyn

ankkuroida sen pysyvästi sänkyyni

Mutta se meni pois

se lähti

mä tähyilen luoteeseen

ja odotan seuraavaa aaltoa

Kohtalaisen väsynyt

Olen kohtalaisen väsynyt

Oikeastaan olen niin väsynyt
etten osaa edes nukkua
valvon peläten heräämistä
peläten uutta aamua

Yön ystävänä yksinäisyys
joka musertaa alleen
saa tekemään epätoivoisia asioita
hukkaamaan itsensä

Yritän suorittaa
yritän jaksaa
olla kaikille kaikkea
jokaiselle jokin

Kun vauhti hiljenee 
pakottaa pysähtymään
pakottaa katsomaan itseään
näky on lohduton

Tällä tavallako
elämä minut lopulta hylkäsi
sylki pois suustaan
kaikkensa antaneena

Yön pimeydessä 
en ole kenellekään mitään
en kenellekään kukaan
turha, tyhjä, arvoton

Merimies

Toki tiesin
etten sinua voi omistaa
Toki tiesin
että sirpale sydämestäni
lähtee mukaasi maailman tuuliin
lentääkseen taskustasi
kadotakseen käsistäsi

Mutta lähdin silti 
uhmaamaan pohjoistuulta
kokka kohti kareja
täysin purjein
täysin sydämin
Valmiina haaksirikkoon
vajoamaan viileisiin vesiin

Merimies merta rakastaa
o-hiio ohoi
nyt jää lemmitty
emme palaja milloinkaan

Rannalla tähyilen horisonttiin
kipein silmin
kipein sydämin
Pala puuttuu
Toisitko sen takaisin 
ja kerran vielä keinuttaisit
käsivarsillasi yli yön

Kuolleet krookukset

Sinä tulit elämääni 

kevään kirkkaana aurinkona

nostatit krookukset kuivalta nurmelta

sait uteliaat kalpeanvihreät versot 

kurkistelemaan kuolleiden lehtien alta

Kolme onnellista päivää

Aurinkoa

Lämpöä

Tuuli nousi

taivas muuttui paksun harmaaksi

pilven reunat roikkuivat tummina

kunnes satoivat päälleni

kylmintä räntää 

Palelluin

Jähmetyin

Jotain kuoli pois

Tuvalu ja Kiribati

Tänään kävin tarkistamassa

onko Tuvalu ja Kiribati vielä

vai onko meri ne niellyt 

Googlen satelliittikuvassa

sinnittelivät 

Ehkä minäkin vielä jaksan

sinnitellä

Lisään muistikirjaani

Tuvalun ja Kiribatin

joita lapsenlapseni eivät enää näe

Mielessäni lasken mereen seppeleen

Sinnitellään vielä! 

Ja sitten vain hyvästi.

Kevät pettää aina

Kyyhkyset ovat palanneet

kotimetsästä kuuluu kujerrus

Eilen hanhet

viime viikolla joutsenet

Aurinko hellii tänään

huomisesta ei kukaan tiedä

Kaiken lopullisuuden liepeillä

kevät tuo lohtua 

mutta pettää aina

Aina. 

Helppo on uskoa 

uusiin alkuihin

parvekkeella aamuauringossa

lintujen laulua kuunnellen

Loska, kura ja mädäntynyt maa

kaukana alhaallapäin

Kevät pettää aina

Aina. 

Metaforan varmasti ymmärsit. 

Tammikuu

Läntisellä taivaalla

talvi piirtää pilviä 

pitkillä vedoilla

Sinä piirsit minut minut kauniiksi

karhein käsin

nälkäisin huulin

Ja kuten talven jäätävä tuuli

pyyhkäisee pilvet pois

Sinäkin olit vain satua