Päivät kulkevat ohi
joulut, juhannukset ja aprillipäivät
Yhtä harmaina
kiukun täyttäminä
En anna päiville merkityksiä
en luo unohtumattomia hetkiä
muistoja lapsuudesta
Onnellinen perhe juhlapöydän ympärillä
En välitä
En jaksa
Päivät kulkevat ohi
jokainen askel vie kohti iltaa
joka askeleella valo vähenee
kiukku kuristaa ilon pois
Jään harmaaseen
jään pimeään
Oliko tänään lapsen nimipäivä?
keskiviikko 2. toukokuuta 2018
tiistai 3. huhtikuuta 2018
Kallio
Mun rakas ei leijuta mua,
se ei saa mua lentämään aurinkoon,
eikä se saa mua iskeytymään lennosta maahan.
se ei saa mua lentämään aurinkoon,
eikä se saa mua iskeytymään lennosta maahan.
Se pitää mut kiinni maassa,
se liimaa mut peruskallioon.
se liimaa mut peruskallioon.
Ja mä tiedän, että mun ei koskaan tarvitse kerätä palasiani lennon jälkeen,
kokoilla itseäni kyynelillä,
miettiä, saako näistä sirpaleista vielä sydäntä,
tuleeko näistä riekaleista enää kokonaista.
kokoilla itseäni kyynelillä,
miettiä, saako näistä sirpaleista vielä sydäntä,
tuleeko näistä riekaleista enää kokonaista.
Mun rakas pitää mut järjissään,
se on kallio.
Mun rakas ei riko mua, ei revi, ei murenna.
se on kallio.
Mun rakas ei riko mua, ei revi, ei murenna.
Ja vaikka kaipaan sitä niin että sattuu,
en mene raiteiltani,
en hajoa enkä sekoa,
koska se tulee. Se on. Se pysyy.
en mene raiteiltani,
en hajoa enkä sekoa,
koska se tulee. Se on. Se pysyy.
Ja se rakastaa niin, että tuntuu.
Siinä ei ole mitään laimeaa,
siinä ei ole mitään kysymyksiä,
siinä ei ole jossia tai muttia.
Se on ankkuri, se on kallio,
se on järkäle.
Siinä ei ole mitään laimeaa,
siinä ei ole mitään kysymyksiä,
siinä ei ole jossia tai muttia.
Se on ankkuri, se on kallio,
se on järkäle.
Ja tulkoon Se Suuri Syysmyrsky,
mitkään tuulet ei mua revi,
kasvan kalliossa, juuret siinä lujaa kiinni.
mitkään tuulet ei mua revi,
kasvan kalliossa, juuret siinä lujaa kiinni.
Ja tiedän, että seison siinä sata vuotta,
yhtä kauan kun kallio.
Kiedon juureni lujasti sen ympärille ja rakastan,
rakastan niin paljon kun ikinä voin ja osaan.
Niin kauan ja niin vakaasti kun pystyn.
Niin polttavasti ja lujaa, kun tiedän osaavani.
Mä rakastan sitä nyt,
Mä rakastan sitä aina
ja mä rakastan sitä enemmän kun kukaan ikinä mitään
yhtä kauan kun kallio.
Kiedon juureni lujasti sen ympärille ja rakastan,
rakastan niin paljon kun ikinä voin ja osaan.
Niin kauan ja niin vakaasti kun pystyn.
Niin polttavasti ja lujaa, kun tiedän osaavani.
Mä rakastan sitä nyt,
Mä rakastan sitä aina
ja mä rakastan sitä enemmän kun kukaan ikinä mitään
maanantai 2. huhtikuuta 2018
Talven pahin lumimyräkkä
Minä kävelin
ja kävelin
maisema peittyi hiutaleilla
kävelin
Poispäin
Lumi peitti jälkeni
enkä katsonut taakseni
maanantai 26. maaliskuuta 2018
Olisitpa sylissäni
Harmaa ja pilvinen iltapäivän taivas
kirkastui tähtikirkkaaksi yöksi
jossa villi musiikki soi
ja kaupungin valot loistivat kutsuen
Minä pyörin ja pyörin
ja olin hetken vapaa ja kevyt
Unohdin sen elämän
jossa en enää hymyile
Syttyi uusi tähti
veti minua puoleensa
ja minä menin
Menin vaikka tiesin ettei pitäisi
Bändi soittaa: "Olisitpa sylissäni!"
Ja minä toivon, että olisit kaukana
niin kaukana ettei ikäväkään sinua tavoita
etten muistaisi syliäsi
enkä sitä miten väkevästi tartuin unelmaan
Miten hetken lensin vapaana
kadoten taas iltapäivän harmauteen
Aikaan jossa yritän olla onnellinen
jossa kätken kyyneleeni
"Olisitpa sylissäni"
Tiedänhän minä
sen tähden jo tuhoutuneen
ennenkuin sen valo ehti luokseni
kalpeana kajona vuosien takaa
kirkastui tähtikirkkaaksi yöksi
jossa villi musiikki soi
ja kaupungin valot loistivat kutsuen
Minä pyörin ja pyörin
ja olin hetken vapaa ja kevyt
Unohdin sen elämän
jossa en enää hymyile
Syttyi uusi tähti
veti minua puoleensa
ja minä menin
Menin vaikka tiesin ettei pitäisi
Bändi soittaa: "Olisitpa sylissäni!"
Ja minä toivon, että olisit kaukana
niin kaukana ettei ikäväkään sinua tavoita
etten muistaisi syliäsi
enkä sitä miten väkevästi tartuin unelmaan
Miten hetken lensin vapaana
kadoten taas iltapäivän harmauteen
Aikaan jossa yritän olla onnellinen
jossa kätken kyyneleeni
"Olisitpa sylissäni"
Tiedänhän minä
sen tähden jo tuhoutuneen
ennenkuin sen valo ehti luokseni
kalpeana kajona vuosien takaa
maanantai 19. maaliskuuta 2018
Kiviterästä
Mun rakas tuoksuu metallilta.
Sen pusut on samaan aikaan pehmeitä ja teräviä.
Mun rakas on kiviterästä.
Sisältä kultaa ja kuumaa toffeeta.
Sen pusut on samaan aikaan pehmeitä ja teräviä.
Mun rakas on kiviterästä.
Sisältä kultaa ja kuumaa toffeeta.
Se ottaa kiinni niin, että tuntuu.
Se katsoo silmiin niin, että varpaat kipertyy ylöspäin.
Se katsoo silmiin niin, että varpaat kipertyy ylöspäin.
Kun se puhuu, sen ääni raapii ja kihelmöi,
nostaa ihon kananlihalle,
sen sanat tekee mun sieluun viiltoja,
ne on hunajaa ja ne on suolaa.
nostaa ihon kananlihalle,
sen sanat tekee mun sieluun viiltoja,
ne on hunajaa ja ne on suolaa.
Kun mä aattelen sitä, mä hengitän vaan sisäänpäin,
hengitän rintaani suuren aukon ikävää.
Mun sormet muistaa, miltä sen villapaita tuntuu.
Mun kaula muistaa, miltä sen parta tuntuu.
Mun poski muistaa, miltä sen käsivarrella tuntuu levätä.
hengitän rintaani suuren aukon ikävää.
Mun sormet muistaa, miltä sen villapaita tuntuu.
Mun kaula muistaa, miltä sen parta tuntuu.
Mun poski muistaa, miltä sen käsivarrella tuntuu levätä.
Mä haluan katsoa sen kanssa nää auringonlaskut,
auringonnousut.
Mä haluan kävellä sen kanssa mun lempisäässä,
syysmyrskyssä.
Siellä se ei vuosienkaan jälkeen huomaa,
että mä yhä liikutun kyyneliin,
kun se on niin ihana.
auringonnousut.
Mä haluan kävellä sen kanssa mun lempisäässä,
syysmyrskyssä.
Siellä se ei vuosienkaan jälkeen huomaa,
että mä yhä liikutun kyyneliin,
kun se on niin ihana.
tiistai 13. maaliskuuta 2018
Pieni elämä
Pieni elämä
vuosi vuodelta se kutistuu
käpertyy seinien sisälle
kyyristyy kamarin nurkkaan
Pieni elämä
sille riittää punainen viltti
lasillinen halpaa viiniä
Kauniit ja Rohkeat
Pienet haaveet
pienet unelmat
eivät tuota pettymystä
eivät särje sydäntä
Kerran vuodessa Tukholmaan
satamaan ja takaisin
ja kahdesti Tallinnaan
päiväristeilyllä ehtii Super-Alkoon
Pienen elämän ikkunoista
ei kurkistella suureen maailmaan
jossa tuulet puhaltavat liian kovaa
ja maailma kutsuu matkaansa
Joskus ne tuulet tuovat tullessaan
trooppisten kukkasten terälehtiä
kuuman hien ja partaveden tuoksun
rommin ja sikarin sekoituksen
Ja vaikka osa sielua jo repeytyy matkaan
minä suljen ikkunan, minä suljen verhot
Syvennyn Lidlin tarjouslehteen
ja teen huomisen kauppalapun
vuosi vuodelta se kutistuu
käpertyy seinien sisälle
kyyristyy kamarin nurkkaan
Pieni elämä
sille riittää punainen viltti
lasillinen halpaa viiniä
Kauniit ja Rohkeat
Pienet haaveet
pienet unelmat
eivät tuota pettymystä
eivät särje sydäntä
Kerran vuodessa Tukholmaan
satamaan ja takaisin
ja kahdesti Tallinnaan
päiväristeilyllä ehtii Super-Alkoon
Pienen elämän ikkunoista
ei kurkistella suureen maailmaan
jossa tuulet puhaltavat liian kovaa
ja maailma kutsuu matkaansa
Joskus ne tuulet tuovat tullessaan
trooppisten kukkasten terälehtiä
kuuman hien ja partaveden tuoksun
rommin ja sikarin sekoituksen
Ja vaikka osa sielua jo repeytyy matkaan
minä suljen ikkunan, minä suljen verhot
Syvennyn Lidlin tarjouslehteen
ja teen huomisen kauppalapun
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)