Saniaisten kukkiessa

Kun pilvet punastuvat lännen auringon säteistä
hentoinen usva hyväilee heinän hentoa vartta
Ja kun suurten saniaisten kukkiessa
kuulet rakkaasi kuiskaavan

Sinä kaunein kaikista

Ikuisesti sinun

Kun pakkanen nipistää iloiset punaposket
kevyt tuuli pyörittää pehmoista lunta
Lasissa tuoksuu kaneli ja neilikka
lämmittelet takan ääressä ja odotat jo iltaa

Ole hyvä rakkaani

Oih, mistä arvasit

Kun nauraen kohotat shamppanjalasin
pyöräytät hameen helmoilla
puistokäytävän keltaisia tammenlehtiä lentoon
Kimpussa kesän kauneimmat kukkaset

Tahdon tahdon

Kunnes

kuolema

erottaa

Muutamalla sanalla
Pahanlaatuinen, parantumaton, pitkälle edennyt
Kaksi kuukautta
Ennen kesää

Ja saniaiset eivät kukkineet enää koskaan