Harmaa ja pilvinen iltapäivän taivas
kirkastui tähtikirkkaaksi yöksi
jossa villi musiikki soi
ja kaupungin valot loistivat kutsuen
Minä pyörin ja pyörin
ja olin hetken vapaa ja kevyt
Unohdin sen elämän
jossa en enää hymyile
Syttyi uusi tähti
veti minua puoleensa
ja minä menin
Menin vaikka tiesin ettei pitäisi
Bändi soittaa: "Olisitpa sylissäni!"
Ja minä toivon, että olisit kaukana
niin kaukana ettei ikäväkään sinua tavoita
etten muistaisi syliäsi
enkä sitä miten väkevästi tartuin unelmaan
Miten hetken lensin vapaana
kadoten taas iltapäivän harmauteen
Aikaan jossa yritän olla onnellinen
jossa kätken kyyneleeni
"Olisitpa sylissäni"
Tiedänhän minä
sen tähden jo tuhoutuneen
ennenkuin sen valo ehti luokseni
kalpeana kajona vuosien takaa
maanantai 26. maaliskuuta 2018
maanantai 19. maaliskuuta 2018
Kiviterästä
Mun rakas tuoksuu metallilta.
Sen pusut on samaan aikaan pehmeitä ja teräviä.
Mun rakas on kiviterästä.
Sisältä kultaa ja kuumaa toffeeta.
Sen pusut on samaan aikaan pehmeitä ja teräviä.
Mun rakas on kiviterästä.
Sisältä kultaa ja kuumaa toffeeta.
Se ottaa kiinni niin, että tuntuu.
Se katsoo silmiin niin, että varpaat kipertyy ylöspäin.
Se katsoo silmiin niin, että varpaat kipertyy ylöspäin.
Kun se puhuu, sen ääni raapii ja kihelmöi,
nostaa ihon kananlihalle,
sen sanat tekee mun sieluun viiltoja,
ne on hunajaa ja ne on suolaa.
nostaa ihon kananlihalle,
sen sanat tekee mun sieluun viiltoja,
ne on hunajaa ja ne on suolaa.
Kun mä aattelen sitä, mä hengitän vaan sisäänpäin,
hengitän rintaani suuren aukon ikävää.
Mun sormet muistaa, miltä sen villapaita tuntuu.
Mun kaula muistaa, miltä sen parta tuntuu.
Mun poski muistaa, miltä sen käsivarrella tuntuu levätä.
hengitän rintaani suuren aukon ikävää.
Mun sormet muistaa, miltä sen villapaita tuntuu.
Mun kaula muistaa, miltä sen parta tuntuu.
Mun poski muistaa, miltä sen käsivarrella tuntuu levätä.
Mä haluan katsoa sen kanssa nää auringonlaskut,
auringonnousut.
Mä haluan kävellä sen kanssa mun lempisäässä,
syysmyrskyssä.
Siellä se ei vuosienkaan jälkeen huomaa,
että mä yhä liikutun kyyneliin,
kun se on niin ihana.
auringonnousut.
Mä haluan kävellä sen kanssa mun lempisäässä,
syysmyrskyssä.
Siellä se ei vuosienkaan jälkeen huomaa,
että mä yhä liikutun kyyneliin,
kun se on niin ihana.
tiistai 13. maaliskuuta 2018
Pieni elämä
Pieni elämä
vuosi vuodelta se kutistuu
käpertyy seinien sisälle
kyyristyy kamarin nurkkaan
Pieni elämä
sille riittää punainen viltti
lasillinen halpaa viiniä
Kauniit ja Rohkeat
Pienet haaveet
pienet unelmat
eivät tuota pettymystä
eivät särje sydäntä
Kerran vuodessa Tukholmaan
satamaan ja takaisin
ja kahdesti Tallinnaan
päiväristeilyllä ehtii Super-Alkoon
Pienen elämän ikkunoista
ei kurkistella suureen maailmaan
jossa tuulet puhaltavat liian kovaa
ja maailma kutsuu matkaansa
Joskus ne tuulet tuovat tullessaan
trooppisten kukkasten terälehtiä
kuuman hien ja partaveden tuoksun
rommin ja sikarin sekoituksen
Ja vaikka osa sielua jo repeytyy matkaan
minä suljen ikkunan, minä suljen verhot
Syvennyn Lidlin tarjouslehteen
ja teen huomisen kauppalapun
vuosi vuodelta se kutistuu
käpertyy seinien sisälle
kyyristyy kamarin nurkkaan
Pieni elämä
sille riittää punainen viltti
lasillinen halpaa viiniä
Kauniit ja Rohkeat
Pienet haaveet
pienet unelmat
eivät tuota pettymystä
eivät särje sydäntä
Kerran vuodessa Tukholmaan
satamaan ja takaisin
ja kahdesti Tallinnaan
päiväristeilyllä ehtii Super-Alkoon
Pienen elämän ikkunoista
ei kurkistella suureen maailmaan
jossa tuulet puhaltavat liian kovaa
ja maailma kutsuu matkaansa
Joskus ne tuulet tuovat tullessaan
trooppisten kukkasten terälehtiä
kuuman hien ja partaveden tuoksun
rommin ja sikarin sekoituksen
Ja vaikka osa sielua jo repeytyy matkaan
minä suljen ikkunan, minä suljen verhot
Syvennyn Lidlin tarjouslehteen
ja teen huomisen kauppalapun
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)