Epärakkaus

Se yllättää kassajonossa
se hyökkää autoradiosta
Hyrisee onttona tunteena rintakehässä
yrittää salvata hengityksen
nousee palana kurkkuun
Epätoivo. Epäonni. Epärakkaus.

Selittämätön suruntunne
Alakulo joka pitää otteessaan aamulla
ja muuttuu illan tullen tuskaksi
Kun tuijotat makuuhuoneen kattoon
ja tiedät tarkalleen mitä pitää tehdä
Etkä tee mitään

Tuijotat kattoon etkä tee mitään
Kuristavina kahleina
Muoto johon minut pakotit
Koti johon minut lukitsit
Valheet joilla minut myrkytit

Loppuelämästä luovuttaminen
itkettää aina eniten alussa
Kun ei tiedä sureeko vai pelkääkö
Kun yrittää sopeutua elämään ilman
vaikka pelkkä ajatuskin siitä
kuljettaa hulluuden rajoille

Ilman sinua. Mahdottomuus.
Mahdottomuus ja välttämättömyys
Ilman sinua kuolen
Kanssasi kuolen tuhat kertaa
tuhantena päivänä ja yönä
Ohenen kunnes katoan

Haaveiden haudalla
kaikki tulee hetkeksi lähelle
Pettymys ja arvottomuus
Polttava ja jäätävä yksinäisyys
Luovuttamisen häpeä ja nöyryytys

Levätkää rauhassa unelmani
Yhden hengen saattoväki
Ja hyvin vaatimattomat kukkasen
Kuolleiden tunteiden hautajaisissa
kukaan ei enää itke