Kun taivas putoaa

Kun taivas putoaa niskaan
se ei satu
se musertaa
se puristaa ilman keuhkoista
repii lihat irti luista

Kun taivas putoaa
se ei ole lämmintä kesäsadetta
Se on sappea ja kuolaa
kouristelua ja kipua
kuvia, jotka eivät päästä otteestaan
kuvia, jotka säilyvät
vaikka silmät sulkee
Ääniä jotka huutavat korvissa
yön hiljaisina hetkinä
Pelkoa, joka ei jätä yksin
ei salli nukahtaa

Kun taivas putoaa taas
huomaat, että jo odotit sitä
vanhaa tuttavaa
Se putoaa aina
Aina jossain muodossa
Hyisenä tihkuna, joka hiljakseen jäätää kaiken
Myrskynä, joka äkkiä repii kaiken rakentamasi
Takatalvena, joka hautaa kevään alleen
Yöpakkasina, joka tulee tuvasta vuoteeseen
Hallana, joka vie koko sadon

Varmaa on vain yksi
Aina se tulee
Onneksi osasit jo odottaa