Unen ja valveen rajalla

Unen ja valveen rajalla on hetki

jolloin ei tiedä

oletko unessa vai valveilla

Tässä päivässä on hetkiä

jolloin en tiedä

olenko olemassa

hengitänkö

hakkaako sydämeni 

vai onko se ääni omat nyrkkini 

hakkaamassa arkun kanteen

kolme syltä multaa päällä

Olenko keittiössäni

ja kastelen jälleen muovikukkia ikkunalla

tuijotan särkyneen peilin taustapahvia

ja luulen näkeväni hymyni

sen vieraille tarkoitetun muovihymyn

jonka takana ulvoi susilauma

yksinäisen huutoa tunturissa

sydämen jäätyessä suruun ja hulluuteen

Seisonko taas taloni pihalla

haravoiden lehtiä lumihangella

istuttaen auringonkukkia routaiseen maahan

Metsän reunassa naapurin valot

lämpöisinä ja iloisina

Omilla ikkunoilla sammuneet kynttilät

joiden hentoiset liekit eivät kestäneet kylmää

eivätkä lahon talon ikuista vetoa

Istunko sänkyni laidalla

luullen siellä lepäävän rakastettuni

lämpimänä odottamassa peiton alla

käsivarret ojentuneita minua kohti

Kuulenko hänen kuiskaavan

"Rakastan sinua" 

Unen ja valveen rajalla 

minä kuulen sen

Ja kun valve vetää minut kylmyyteen

Löydän vain rutistettuja paperinenäliinoja

märän likaisen pyyhkeen lattialta

niille sijoilleen homehtuneen

Kukaan ei tullut 

Kukaan ei kuiskannut

Vain viima vinkui ikkunoiden välissä

heilutti virttynyttä vanhaa verhoa

kuin hyvästiksi

kuin pilkaten minun unelmiani

Ja minä olisin vain halunnut nukkua

kohdata sinut unessa vielä 

Unen ja valveen rajalla

Siellä sinä odotat
Ja aamunkoissa olet taas hetken totta