Kultakalalle

Yksi huone

Yksi elämä

Eletyn elämän muurit ympärillä

Pahan piikkilankaa

Ei yhtäkään unelmaa

ei enää

Vain se huone, lukittu ovi

Vain se yksi paska elämä 

Painajaisten piinaamana

päivä toisensa jälkeen

Seurana vain muistot

joista yksikään ei ole kaunis

Ei ole muistoissa mummolan joulua

ei pullavatia pyödällä koululaiselle

Ei ensirakkauden kirvelevää haikeutta

Isän tekemää lumilyhtyä

Tai äitiä kampaamassa hiuksia

saunan jälkeen

Kun on iltapalaksi makkaravoileipiä

ja käperrytään saman shaalin alle

On vain pälyilevät silmät

Kameravalvonta ja monitorit

Ja silmät

jotka odottavat

Jos ovi jäisi raolleen

ei veisi matka mummolaan

eikä ystävän luokse kahvittelemaan

pizzalle ja elokuviin

Ei

Tie veisi suoraan mustaan asfalttiin

jossa autot ruhjoisivat kuoliaaksi

painajaiset ja tuskan

Ja lopulta näkisi vain 

sen viimeisen auringonlaskun 

ja mummolan pihatien reunassa

koivut ja vadelmapensaat