viima vinkuu ikkunanpokissa
Suljettujen ovien talossa
kylmä kulkee lattianrajaa
talvi tunkee sisään
jalanjäljet jäätyvät eteiseen
Suljettujen ovien talossa
kevät haisee raadoille
kesien ja syksyjen mädättämille
jotka haudattiin
liian matalaan hautaan
yön petojen löydettäviksi
Suljettujen ovien talossa
kesälläkin kylmää ja kosteaa
paksua ilmaa
kuvottavaa kellarinhajua
salaisuus joka oven takana
vavisten löytämisen pelosta
Ahtaassa keittiössä väistetään
Katseet karkaavat ulos ikkunasta
Kukaan ei uskalla hengittää
Kukaan ei uskalla puhua
Ei koskettaa
sipaista ohimennen olkapäätä
Jos avaisin ovet
ja päästäisin perkeleet irti
Ei kukaan kestäisi
Ei kukaan jaksaisi
Ei kukaan haluaisi
Ei edes yrittää
Ei kukaan voisi minua rakastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti