Sirpaleina

Minun kokoiseni peili

sirpaleina lattialla

En löydä itseäni

en tiedä kuka olen

mikä olen

Pienissä paloissa näkyy pieniä osia

Huono äiti

Hyvä äiti

Kaunis nainen

Kauhea nainen

Ymmärtäjä ja nalkuttaja

Kova sydän ja lämmin sydän

Näen naisen, joka halusin olla

Näen naisen, joka luulin olevani

Näen naisen, joka jouduin olemaan

Näen naisen, joka olin

Näen naisen, joka minusta tuli

Pienistä palasista näen naisen

joka rakennetaan rakkaudesta

kasvatetaan kosketuksilla

jonka olemassaolon mies määrää

joka rakkaudetta ei ole olemassa

joka ilman peiliään katoaa kokonaan

Niin paljon on haravoitava paloja

Viiltävän teräviä paloja

joista on etsittävä itsensä

omat palat omien unelmien naiseen

kasata pala palalta, hyvistä paloista

hyläten huonot

Kovin pitkäksi vain pitää kasvaa itsekseen

ennenkuin on valmis ottamaan ketään oksilleen

Kovin tukevaksi pitää runkonsa vahvistaa

juuret työntää kyllin syvälle kallionrakoihin

ettei mikään viima riivi sitä naista riekalaiksi

Ja siinä kun kerään, kasvan ja kurkotan

eniten kaipasin 

kovien käsien pehmeää kosketusta

tylyjen huulien helliä suudelmia

käännettyä selkää, mitä vasten painautua

olkaa, joka väistää kosketustani