Menneisyys

Menneisyys ei päästä karkuun
ei laske lentoon
vaan kohottaa kylmästä kaivosta
hyytävät, luiset sormensa
tarttuakseen ohueen toiveeseen
varovasti värisevässä sielussa

Menneisyys saa värisemään kaipauksesta
nostaa ikävän möykkynä kurkkuun
Koska olen saanut rakastaa
Rakastaa itseni riekaleiksi
Yhä uudelleen ja uudelleen

Missä te kaikki olette?
Kaikki te jotka menitte pois
Miten voinkaan näin kaivata teitä
Vaikka te jokainen raastoitte minusta osan
ja karkasitte pois

Miten voinkaan näin kaivata teitä?

Rakkaus teki minusta sokean ja alttiin
Janoisen, nälkäisen, hullun
Niin etten edes tiedä ketä kaipaan
mitä kaipaan

Kerta toisensa jälkeen

sydän surusta sekaisin

Oliko se kirjan henkilö, elokuvan sankari
vai rakkaani aikojen takaa
Paha, hyvä, karmea, ihana rakkaani
kymmenissä eri kasvoissa

Kaipaus saa sisimpäni tärisemään
Tyhjyys sisälläni ulvoo ihmistä

Kaipaan kaikkea mikä on mennyt
Kaikkea mikä jäi olematta
tulematta, tekemättä
Joka jäi pelkäksi toiveeksi, jonka syystuuli vei mennessään

Minne te kaikki menitte?
Ja miksi yhä teitä kaipaan

Vaikka haluan vain muistaa
ilman ikävää
Vaikka haluan taitella teidät vihkojen väliin

asetella albumeihin ja unohtaa

Unohtaa juuri sen verran
että saisin taas oveni auki, kuistille valot
ja lyhdyn, joka sanoo
Tervetuloa 

Rakkaus
Jo Sinua odotinkin