Prinsessan kuolema

Satukirjani

kaunis, kimaltava ja kultainen

Täynnä suloisia säkeitä

Prinsessat saavat prinssin

ja onnellista on 

elämän loppuun asti

Satukirjani unohtui laatikkoon

keräsi pölyä

kosteutta

Ja olipa kerran 

vain märän paperin löyhkä

kultakirjaimissa homepilkkuja

rasvaläikkiä, mustia sormenjälkiä

sivujen taitetut kulmat repeilemässä

selkämys irtoamassa liimauksistaan

Niin kovin monta mustaa sivua

joita en ennen huomannut

prinsessat elähtäneet ämmiksi

tukka rasvaisina suortuvina 

kuorivat perunoita

ja toivovat

että lapset eksyisivät metsään

eikä prinssi löytäisi linnaan

Linnaan 

jossa hyytävä tuuli 

yhä lennättää edelliskesän maatuneita lehtiä 

vinkuu mädäntyneissä ikkunanpokissa

heittää likaisen räsymaton maahan

riipii puihin kuivuneet omenat alas

Linnaan johon unohtui

prinsessa

käpertyneenä kivilattialle

teeskennellen kuollutta

toivoen, että sydän jo lakkaisi sykkimästä

kirja suljettaisiin

ja satu vihdoin loppuisi