Ikävä

Ikävöidä rakasta
on kuin joku kutittaisi untuvalla kuoliaaksi
hakkaisi höyhenellä mustelmille
kuin tukehtuisi kikatukseen

Ikävän tiukka ote
puristaa esiin kyyneleet ja hymyn
Ihanaa ja kamalaa
Tummia varjoja auringossa
Ja aina joku varjo kuiskii korvaan
Ei se kuitenkaan
Eikä varsinkaan
Etkä sinä ainakaan

Se sanoi että erossa on erämaa
en kysynyt mitään
Tiesin täsmälleen
kuinka ikävä polttaa
korventaa kuin keskipäivän aurinko
kuumottaa ja kirveltää mieltä

Se sanoi lähtevänsä
ja hyvää yötä sitten
Siinä se menee ja tulee eteisessä
vielä yksi suukko
Ei huolisi lähteä, muttei meinaa jäädäkään
Halaa ja pussaa
ja seitsemännen kerran toivottaa hyvät yöt

Mua naurattaa
ja tekis mieli kidnapata se makkariin
Laulaa sille
”Tahdon sinut vällyihini nukkumaan
ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan”

Ovi sulkeutuu
Seison ihan hiljaa eteisessä
Kuuntelen sen askeleet, portin kilahduksen
Auton ovi, auton ääni pihassa, auton ääni tiellä
Lähetän pienen lentosuukon perään
Seison ihan hiljaa

Ja siinä tulee ensimmäinen tumma varjo
tunkee oven alta
kylmänä ja ilottomana
Pakenen sänkyyn
otan tyynysi tiukasti rintaani vasten
tunnen siinä tuoksusi
”…ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan”

Tule pian takaisin
varjot eivät pysy kauaa poissa.
Tule pian takaisin
varjojen kuiskeen kestän
niiden kosketusta en
en ilman sinua
”…enää milloinkaan”