ja ikkunasta katsoo keltainen kuu
voimaton nousemaan taivaalle asti
Kun hiljaisen huminan läpi
kuuluu omat sydämenlyönnit
korvissa ja sormenpäissä
Makaan hiljaa selälläni
soudan muistojen aallokossa
etsin sitä yhtä tiettyä tunnetta
Rämmin upottavassa mutapohjassa
kahlaan mätänevässä rantakaislikossa
etsin kunnes löydän
Ja toivon, että muistonsa voisi valita
Koska haluan muistaa
surkeaa huonoa mustaa paskaa
katkeraa hirvittävää hyytävää
lamauttavaa tappavaa turruttavaa
Haluan muistaa
Jotta yhtenäkään elämäni päivänä
en arvostaisi sinua vähän vaan paljon
En rakastaisi laimeasti ja hiipuen
vaan kaikella vimmalla mitä minussa on
Jotta synkintä mustaa vasten
näkisin valon ja harmaan kaikki sävyt
Että muistaisin miltä tuntuu iskut
kun silität minut kauniiksi karheillä käsilläsi
Etten unohtaisi vihaa ja inhoa
kun toivotat hyvää yötä enkelillesi
ja kiität jokaisesta päivästä kanssani
Että erotan valkoisen mustaa vasten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti