Lohduttaja

Kun lapsi tuntee ihastumisen 

kirpeän ensipuraisun

Ja äiti pärjää alkaa jo tottua

kuohuttomaan tunteeseen

Onnenmurusiin lauantaiehtoona

Kumpikin tuntee ajoittain

sydämen kohdalla kaiherrusta

ja sitä alituista ikäväntunnetta

kun ajattelee rakastaa

Siellä jossain maailmalla

Kun tekisi mieli vaipua horrokseen

laittaa ovet takalukkoon

Kiskaista peitto pään yli

peittämään salaa itketyt kyyneleet

Joiden syytä ei osaa selittää

Kun maailma tuntuu olevan 

epäreilu ja vihamielinen paikka

Kivittäjät odottavat portilla

ja päivän lehteä ei uskalla avata

Vatsassa se ikuinen pahan olon tunne

Silloin

Kaipaa lohdullisia sanoja

Rakastan. Aina. Sinua.

Ottaisitko ruisleivän? 

Rakkaani. Kultaseni. 

Tuonko teetä myös? 

Sillä niin lujaa ei maailma murjo koskaan

ettei siihen ruisleipä auta