Kirottu kevätaurinko

Kirottu kevätaurinko
herätät unohtuneet muistot
nostat levottomuuden vatsanpohjaan
villin kutinan varpaisiin

ja samantien
mieli kiitää pitkin moottoriteitä
moottorin jyrinää ja maantiepölyä
käsivarret tiukasti hänen ympärillään

Tuuli hiuksissa
aurinko lämmittää takinselkää
hän kääntää kahvaa
ja painaudun vähän tiiviimmin häntä vasten
veri kohisee korvissa
satula kuumottaa takapuolen alla
ja rakastan sua niin paljon

Rakastan
oon aina rakastanut

rakastan

ja unohdan

ettei ole mitään moottoria
ei ole maantietä

On vain sama pölyinen elämä
romuinen todellisuus
pystyynkuollut puutarha
kevätaurinko julmasti ilkkumassa