Kun pilvet hajosivat
ja aurinko suuteli niiden alareunoja
huikea punainen kauneus
ilmassa jo kevään aiheita
Katselin auringonlaskua
palelin hiukan
värisin
Miten olinkaan kaivannut sinua!
Miten ikävä raateli kipuna
kun käännyin vuoteessa tyhjää kohti
ja rutistin tyynyn syliini
Olin kaivannut niin lujaa
niin kauan ja niin paljon
kuiskinut yössä nimeäsi
etten jaksanut enää edes itkeä
Ikävä oli kulunut loppuun
ja karisi ohuina säikeinä pois
Aurinko antoi pimeyden tulla
ja pimeys vapautti minut
Ja siinä pimeyden hellässä sylissä
tiesin että aurinko nousee taas
Aurinko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti