Kainuu

En minä kevättä kaipaa
En odota vihreän voittoa harmaasta
tarmokkaiden kukkavarsien kurottelua
kohti valoa ja aurinkoa

Kuka kaipaa kurjaa kevättä
joka paljastaa piinallisen kirkkaasti
kaiken roskan, sen mikä jäi kesken
mitä ei jaksanut viedä loppuun

Minä menen metsään talven taitteessa
kun maa vasta heräilee
ja sulamisvesien tulvivissa ojissa
puut seisovat vedessä
jäätävässä tummassa vedessä
horroksessa odottaen

Eivät huku eivät kuole
odottavat vain

Ihan hiljaa

Pitkän kylmän kuolemani jälkeen
hukuttuani hyiseen veteen
jaksanko minä vielä herätä
ja kasvattaa vihreän verson kohti valoa