Bodom

Korkealla kalliolla teltta
puiden väliin pingotettu
Järvellä tuulenvire paimentaa usvaa
pitkin vedenpintaa

Kuinka tunnelmallisesti tuli räiskyy
valo leikkii kasvoillasi
kuva vaihtuu
kauniista vääristyneeksi

Tuuli nousee
puuskat repivät telttaa
kiepauttavat kipinät ilmaan nuotiosta
Ja yhtäkkiä tulee aivan pimeää

Haparoin sinua kohti
etsin lämmintä kättäsi johon tarttua
Kylmä tuuli puhaltaan sieluun asti
ja äkkiä ymmärrän

Lämpö ja rakkaus oli toive ja harha
jota elätin sydämelläni
Sinä olit Nils Gustafsson
ja minä kieltäydyin näkemästä petoa

Järvellä tuuli nostaa vaahtopäitä
eikä kukaan kuule huutoani