Jaksan odottaa

Sinä se olet
olet aina ollut

Syy, miksi en
rakastu toisiin
Miksi en halua 
ketään muuta

Joka ilta halaan tyynyäsi
ja kuiskaan sille: 
Hyvää yötä merimies.
Palaa pian luokseni. 

Ja mä uskon
että palaat
Kunhan olet kiertänyt
Kap Verden
ja Bermudan kolmion
rantakallioihin hajoavat laivat

Kun taas kaipaat tyventä
sydäntä, mihin voit 
heittää ankkurisi
satamaa, mihin laskea maihin.

Sanoja vain

Sanasi valuivat minuun
satuttamatta
sielua ja sydäntä
raapaisematta

Lauseet putosivat
kuin pisarat mereen
Mereen joka nielaisi ne
häviämään
jälkiä jättämättä

Siinä hetkessä tiesin vain
että tässä elämässä
kukaan ei rakasta sinua
niinkuin minä

Ei yhtä ehdotta
ei yhtä vahvasti
ei yhtä ikuisesti
        Eilen tänään huomenna

Se rakkaus on kuin meri
vapaa, syvä ja sininen
heijastamassa taivaan värejä
mustassa yössä hohtavia tähtiä

Huomisessa odotan sua rakkaani
Kunhan tuuli taas kääntää laivasi
myrskyn kautta rantaani
Älä huoli
            kaikki on hyvin

Unessani tunnen vahvat käsivartesi
ja painauden kainaloosi
silitän karheaa leukaasi 
pehmeät kiharasi taipuvat kosteina

Ja siinä unessa
meillä on kaikki hyvin
Ja sen unen reunalla
odotan sinua rakkaani

Suolavettä

En pysty edes itkemään sinua pois

olet aina minussa 

vaikka et koskaan minun ollutkaan.

Suolavesikään ei huuhdo pois

merimerkkejä

jotka minuun jätit

Tuulisina öinä

jolloin tartuin sinuun

kuin hukkuva ajopuuhun

Myrskyn heitellessä 

hajoavaa purttani

pitkin rantakalliota

Johon se murskautui

kuin unelmani

muttei koskaan rakkauteni 

Meren kohinaa

Simpukan kuoresta kuuntelen

meren kohinaa

Sinun vieressäsi kuuntelen

villin vereni kohinaa

Sydän hakkaa

samassa tahdissa kun

myrsky lyö tyrskyt kallioihin

valuen valkeaa vaahtoa

Rakastan

RAKASTAN

rakastan

rakas

Antaisin puolet sydämeni lyönneistä

pärjäisin ilman sielun puolikasta

että kuulisin

sinun sanovan

    ra

        kas

            tan

Seuraava aalto huuhtoo pois

valkean vaahdon

Vie taas sinutkin pois

eikä jätä minulle mitään

Pulloposti rakkaalleni

Näinä päivinä

Näinä iltoina

Kuolen aina pikkuisen sisältäpäin,
kun näen sut.
Halusin vaan halata,
suudella ja koskettaa,
nukkua sun kainalossa,
huulet suudelmin ruhjottuna. 

Halusin olla sun kanssa
edes sen yhden yön kerrallaan,
hengittää sun ihoa
tankata sun lämpöä ja läheisyyttä
niiden loputtomien
yksinäisten öiden varalle. 

Neljä kertaa kielsin

Viidettä kertaa en pystynyt.
Viides veti mut taas kerran
myrskyn silmään
pyörteeseen.
Olet pelastusrengas,
johon haluan tarttua
ja josta haluan päästää irti. 

Rakastan sua varmaan
elämäni loppuun asti.
Leutoja tuulia Merimies.
Pysy kaukana karikoista. 

Tuulten noustessa

Tallensin kaikki viestisi
joka ainoan hymiön
jokaisen typerän meemin
ja turhanpäiväisen kuvan 

Painoin tarkasti mieleeni 
miltä tuntui rintasi poskeani vasten
selän pitkät lihakset sormieni alla
kourat, jolla tartuit takamukseeni

Äänesi, naurusi
leveät hartiasi

Sen, ettet koskaan sanonut
että rakastat mua
                            et koskaan

Muistan kaiken

    ihan

        kaiken

Jotta mulle jää jotain

kun
    taas
        jätät
            minut

Myrsky

Pitkään oli ollut tyyntä
laimeat aallot hyväilleet nilkkoja
ohutta yläpilveä
vaisua väreilyä veden pinnassa

Ja sitten odottamatta
taivas alkaa puskea harmaita
mustia violetteja värejä
Revetäkseen myrskyämään

Sataa kaatamalla
Tuuli nostaa vaahtopäät
ja aallot iskee rantakareihin
Pimeydessä majakan valo
leikkaa reikiä yöhön 

Ja yhtäkkiä laiva on täällä
merimies on täällä
Suolavesi pisaroi tukassa
kaukaisen maan tuoksut
ja etelän yöt ihollaan
Se levittää kätensä
"Tuu tänne babe" 

Myrsky raatelee sydämeni säleiksi
tuhoaa kaikki päätökset
kaiken tahdonvoiman
ja mä syöksyn sen syliin
Merimies rakastaa mut ehjäksi
repii kappaleiksi
ja panee taas palaset yhteen
Hengitän sen hengitystä
Nuolen suolan sen iholta
Ja rakastan sitä niin että pakahdun

Meri tyyntyy
rantaan ajelehtii pulloposti
unohdettu lupaus
Ja aamu vie sen pois 

Aamusta seuraavaan iltaan
uikutan kuin koditon koira
Kaipaan sen leveää selkää
karheaa poskea
Käperryn ihan sängyn reunaan
jätän sille tilaa
Ja unessa kuulen sen äänen
"Babe, tules tänne"
halaan tyynyä
herään tuhat kertaa
ja vihaan tyyntä merta

Merimiehen paluu

Joka yö kierähdin luoteeseen

silitin tyhjää paikkaa vierelläni

syleilin tyynyäsi kuiskutellen

Hyvää yötä Merimies

Odotin sitä

Ja se tuli

hyvä jumala että se todella tuli

Se tuli kuin myrsky

huuhteli autiot rantani

kasteli kuivuneet laiturit

riuhtoi veneet valkamasta

tervasi vuotavan ruuhen

keinutti sylissään aamuun

paikkasi revenneet purjeet

ja repi ne heti uudestaan riekaleiksi

Babe

se sanoi

Babe, sä tunnut hyvältä

se sanoi

Se oli karhea

Se oli järkäle

Se oli tarinoita iholla

Se oli luonnonvoima 

Halusin vaan pitää siitä kiinni

enkä päästää ikinä irti

naulata sen kourat sängynpäätyyn

ankkuroida sen pysyvästi sänkyyni

Mutta se meni pois

se lähti

mä tähyilen luoteeseen

ja odotan seuraavaa aaltoa