Kaikki ja ei mitään

 Sinä olit mulle kaikki

Sinä olit samppanja virtaamassa paljailla rinnoillani

ahnaasti nautitut kultaiset pisarat

heinäkuun helle ja hikiset ihot toisiaan vasten

elokuun kuutamoyö autiolla rannalla

auringonsäteet maaliskuisella hangella

lumihiutale, jonka suutelit poskeltani

 

Mutta annoit mulle vain laskuhumalan

keskioluella hankitun krapulan

ja lannistavan lokakuun

räntäsateen harmaan

marraskuisen kalsean aamun

jolloin vedetään takkia tiukemmin kiinni

ettei kylmyys kurkota sydämeen asti

Mustekala

 
Sä ryömit mun mieleeni
työnnät lonkerosi
ajatuksiini

Ja mä työnnän sua pois

Ja olen voiton puolella
onnellinen unohduksessa
pää täynnä tyhjää

Ja sitten mä näen sut

Kuulen sun naurusi
kuulen sun äänesi
katson sua silmiin

Ja mustekala nielaisee mut

Luojani

Levolle lasken Luojani

luojani

Sinä loit minut

teit itsestäsi ykkösen

ja minusta toisen

kolmannen

viimeisen

Jos sijaltain en nousisi 

ota tykösi

taivaaseen

Sinä olit mun taivaani

mutta minä sulle  

vaihtoehto

varahenkilö

Taivaaseen ota tykösi

älä ota 

Sijaltain en nouse

en tahdo

Tässä lepää

minä ja 

roskiin heitetty rakkauteni

Jaksan odottaa

Sinä se olet
olet aina ollut

Syy, miksi en
rakastu toisiin
Miksi en halua 
ketään muuta

Joka ilta halaan tyynyäsi
ja kuiskaan sille: 
Hyvää yötä merimies.
Palaa pian luokseni. 

Ja mä uskon
että palaat
Kunhan olet kiertänyt
Kap Verden
ja Bermudan kolmion
rantakallioihin hajoavat laivat

Kun taas kaipaat tyventä
sydäntä, mihin voit 
heittää ankkurisi
satamaa, mihin laskea maihin.

Sanoja vain

Sanasi valuivat minuun
satuttamatta
sielua ja sydäntä
raapaisematta

Lauseet putosivat
kuin pisarat mereen
Mereen joka nielaisi ne
häviämään
jälkiä jättämättä

Siinä hetkessä tiesin vain
että tässä elämässä
kukaan ei rakasta sinua
niinkuin minä

Ei yhtä ehdotta
ei yhtä vahvasti
ei yhtä ikuisesti
        Eilen tänään huomenna

Se rakkaus on kuin meri
vapaa, syvä ja sininen
heijastamassa taivaan värejä
mustassa yössä hohtavia tähtiä

Huomisessa odotan sua rakkaani
Kunhan tuuli taas kääntää laivasi
myrskyn kautta rantaani
Älä huoli
            kaikki on hyvin

Unessani tunnen vahvat käsivartesi
ja painauden kainaloosi
silitän karheaa leukaasi 
pehmeät kiharasi taipuvat kosteina

Ja siinä unessa
meillä on kaikki hyvin
Ja sen unen reunalla
odotan sinua rakkaani

Suolavettä

En pysty edes itkemään sinua pois

olet aina minussa 

vaikka et koskaan minun ollutkaan.

Suolavesikään ei huuhdo pois

merimerkkejä

jotka minuun jätit

Tuulisina öinä

jolloin tartuin sinuun

kuin hukkuva ajopuuhun

Myrskyn heitellessä 

hajoavaa purttani

pitkin rantakalliota

Johon se murskautui

kuin unelmani

muttei koskaan rakkauteni 

Meren kohinaa

Simpukan kuoresta kuuntelen

meren kohinaa

Sinun vieressäsi kuuntelen

villin vereni kohinaa

Sydän hakkaa

samassa tahdissa kun

myrsky lyö tyrskyt kallioihin

valuen valkeaa vaahtoa

Rakastan

RAKASTAN

rakastan

rakas

Antaisin puolet sydämeni lyönneistä

pärjäisin ilman sielun puolikasta

että kuulisin

sinun sanovan

    ra

        kas

            tan

Seuraava aalto huuhtoo pois

valkean vaahdon

Vie taas sinutkin pois

eikä jätä minulle mitään