Pitkään oli ollut tyyntä
laimeat aallot hyväilleet nilkkoja
ohutta yläpilveä
vaisua väreilyä veden pinnassa
Ja sitten odottamatta
taivas alkaa puskea harmaita
mustia violetteja värejä
Revetäkseen myrskyämään
Sataa kaatamalla
Tuuli nostaa vaahtopäät
ja aallot iskee rantakareihin
Pimeydessä majakan valo
leikkaa reikiä yöhön
Ja yhtäkkiä laiva on täällä
merimies on täällä
Suolavesi pisaroi tukassa
kaukaisen maan tuoksut
ja etelän yöt ihollaan
Se levittää kätensä
"Tuu tänne babe"
Myrsky raatelee sydämeni säleiksi
tuhoaa kaikki päätökset
kaiken tahdonvoiman
ja mä syöksyn sen syliin
Merimies rakastaa mut ehjäksi
repii kappaleiksi
ja panee taas palaset yhteen
Hengitän sen hengitystä
Nuolen suolan sen iholta
Ja rakastan sitä niin että pakahdun
Meri tyyntyy
rantaan ajelehtii pulloposti
unohdettu lupaus
Ja aamu vie sen pois
Aamusta seuraavaan iltaan
uikutan kuin koditon koira
Kaipaan sen leveää selkää
karheaa poskea
Käperryn ihan sängyn reunaan
jätän sille tilaa
Ja unessa kuulen sen äänen
"Babe, tules tänne"
halaan tyynyä
herään tuhat kertaa
ja vihaan tyyntä merta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti